Odottelua ja ajatustyötä

Kohta on kesä. Aika, jolloin puen hämmentävän usein jalkaani pitkät kalsarit. Olenko tulossa vanhaksi? En (tai no...). Viihdyn kahluuhousuissa ja niitä on tympeä pitää ilman välikerrosta.

Odottavan aika on pitkä. Perhoja on sidottu koko talvi. Rasiat tursuavat liitoksistaan. Kuka tekee näin monella perholla yhtään mitään? Etenkään lohiperhoilla, kun sitä lohta ei pääse kalastamaan kuin kerran, pari kesässä.

Ehkä tosin tänä vuonna tilanteeseen saadaan pieni muutos Ouluun siirtymisen johdosta. Useampi kiintoisa joki sijaitsee nimittäin kohtuuetäisyydellä. Kiiminkijoelle on kivenheitto. Simojoelle on pesäpallonheitto. Torniojoelle Vimpeliläinen pesäpallonheitto. Finnmarkin ottipaikoille on silti matkaa liki tuhat kilometriä.

Suomen kamaralla eletään siirtymävuotta. Uusi kalastuslaki astuu voimaan ensi vuoden alusta. Kalastajien elämä helpottuu, kun yhdellä maksulla voi ottaa haltuun viehekalastaen koko Suomen. Se on hyvä se.

Jotkut silti motkottavat touhun hintaa. Kalliiltahan se tuntuu, jos käy kerran kalassa. Jos on VÄHÄNKÄÄN aktiivisempi, niin eipä paljon edullisempaa harrastusta löydy.

Monesti ihmetellään myös, miksi hopeisten kalojen pyytäminen virtavesissä on niin kallista ja/tai lupia on vaikea saada. Vastaus on siinä, että näitä hopeisia kaloja on vähän pyydettäväksi, mutta halukkaita pyytäjiä on vaikka kuinka ja paljon.

Jos pyyntiä ei säädeltäisi, niin kohta meillä ei näitä hopeisia otuksia olisi. Menetyksiä on jo tapahtunut, eikä niitä ole varaa tulla yhtään lisää. Maksetaan siis mukisematta kalastusluvat ja nautitaan kalastuksesta.

En muuten tänäkään kesänä aio kovin tarkasti laskea, montako euroa palaa kalastukseen (luvat, välineet, matkat jne.). Harrastukset maksavat.

Ja lupaan sijoitettu euro hyödyttää kaloja.

Lapväärtinjoki 15.3.2015

Isyyslomaviikko läheni loppuaan ja pieni kalareissu alkoi houkutella. Raippaluotoon ei ollut asiaa huonon jäätilanteen vuoksi. Vaihtoehtoja tuntuivat olevan Sutikan monttu Laihialla tai Säläisjärvi Jurvassa.

Antibiootin pilkintää. Ihanko olin tosissani?

Erehdyin kuitenkin vilkaisemaan netin keskustelupalstaa sekä Lapväärtinjoen virtaamaa. Suunnitelmaan tuli äkkimuutos ja pakkasin perhokamat.

Oli aika aloittaa avovesikausi 2015!

Suuntasin kulkuni aamusta aikaisin kohti Lapväärttiä. Auton lämpömittari näytti parhaillaan -7 C pakkasta. Luvassa oli rapsakka aloitus.

Ajelin suoraan Perusforsille eli Storholmeniin ja kasailin välineet kahvikupposesta samalla nautiskellen. Tarkoitus oli testailla syksyllä hankittua välineistöä, Scottin T2H kaksikätistä pahlaa ja siihen (toivottavasti) passelia skagit -siimaa. Perhoina kettuputkia.

Paikallista villieläimistöä

15-jalkainen 10-luokan setti tuntui vähän ylimitoitetulta Lapväärtillä, mutta heittoharjoittelustahan kaikessa lopulta oli kyse. Pääsin parissa paikassa kokeilemaan oikeaa skagitheittoa. Olin sitä virtuaalisesti opiskellut koko talven. Mukavasti tuntui lähtevän näin äkistikin. Rupesin vallan odottamaan kesän lohestusta.

Oman mausteensa kalastamiseen toi virran mukana alavirtaan valuvat jäät. Yö oli sen verran kylmä, että joki oli alkanut jäätyä.

Kalaa ei kuulunut ja päätin vaihtaa paikkaa alemmas. Pysähdyin Lapväärtin keskustan kohdalla paikassa, josta viime vuonna perhoon narahti kirjolohi. Nyt vesi oli sen verran korkealla, että heittopaikkaa ei tahtonut löytyä kosken alta. Näin kylmällä vedellä taimen ei nimittäin koskessa viihdy.

 Maisa tuumasi nähneensä jotain mielenkiintoista

Aurinko alkoi jo mukavasti lämmittää. Siirtyessä alavirtaan, ensimmäiselle koskelle merestä alkaen, auton mittari näytti liki 10 C plussaa.

Alimmalla koskella uppotippi (T-17 / 15') osoittautui vähän turhankin raskaaksi, sillä perho oli koko ajan pohjassa. Vaihdoin kevyempään. Oma taiteenlajinsa tämä skagitti/tippikikkailu.

Paikalle saapui porukka muitakin kalastajia. Vaihdoin kuulumisia ja he osoittautuivat olevan Alajärven suunnalta. Päätin jättää heidät tahkoamaan koskea ja palasin ns. pumppuaseman kohdalle. Siinä jaksoin heittää kaksi rinkiä ilman tapahtumia. Koti kutsui.

Alajuoksun tulvasuojeluvallit ja rantapuuston perkaaminen ovat muuttaneet maisemaa. Voitaisiinko tulvien ehkäisyä edistää tällaisen sijaan valuma-alueen latvavesien kosteikkokunnostuksilla? Samalla hyötyisivät riista- ja kalalajisto.