Huopanankoski 20.4.2014

Pääsiäisenvietto mökillä näytti sääennusteen puolesta lupaavalta. Niin lupaavalta, että pakkasin perhokalastusvälineet autoon. Yleensä huhtikuun lopulla vesi on Keski-Suomen reittikoskilla kääntymässä nousuun. Saattavatpa suvannot olla vielä jäässäkin.

Vaan nyt oli lumi tipotiessään ja Ympäristökeskuksen nettipalvelun mukaan virtaama Suomen kenties tunnetuimmalla taimenkoskella oli laskussa. Mukaan reissuun lähtivät Vimpelin poijjaat Markku ja Jaakko.

Koko jengi osti 12 tunnin luvat, jotka alkoivat klo 6:00. Käytännössä siimat oikaistiin maantiesillan yläpuolella joen suuntaisiksi vasta noin puoli yhdeksältä. Siimoihin valikoitui nymfejä - Jaakolle Montana ja minulle joku perus-kuulapää-viherperä nro 12#.

Heti sillan yläpuolelta siimaan napsahti tummahko kosken mullonen. No, alamittainenhan se oli - liekkö 45 sentin paikkeilla. Kala ei montaa potkua jaksanut ja se pääsi kuvaamisen jälkeen kotimonttuunsa möllöttämään. Rasvaevä oli tallella.

Sitten alkoikin hiljaisempi vaihe päivässä. Muutakin porukkaa oli saapunut koskelle onneaan koittamaan. Mikäs siinä, mukavassa porukassa on aina mukava kalastaa.

 

Nymfeillä onkiminen alkoi kohta tökkimään, ja päätin kokeilla streamereita eli "helpompaa kalastusta". Vaan nyt eivät vielä pikkukalajäljitelmät olleet kalalle mieleen. Yksi varovainen tärppi sattui spuddleriin. Samasta kohdasta tarttui sitten nymfiin n. 35 cm varsin kirkaskylkinen taimen.

Lettukahvit Koskimarketissa houkuttivat poijjaat pienelle tauolle. Siitä siirryttiin kosken alaosalle. Vanhan sillan luona, ylä- ja alapuolella, oli hiljaista kalantulon suhteen. Jaakolla yksi tärppi. Siinä kaikki.

Oli palattava alkupisteeseen.

Päätin koeponnistaa uudenkarhean Visionin 3# 7,6 kinttuisen "herkutteluvavan". Siimaan sitaisin vihreän kuulapääpupan, jossa on pinkki iskupiste. Aika hot. Olisiko ollut edes kymmenes heitto, niin pääsi vapa koetukselle. Puolimetrinen taimen nappasi tismalleen samasta montusta kuin aamun ensimmäinen kala. Väsytys, haaviminen ja kuvaus.

Vielä jäi 10 senttiä tavoitteeseen.

Kävin tutustumassa vielä Saunasuvannon alaosiin, josta löytyikin lupaavan näköinen harjuspaikka. Puolisen tuntia ronkin pohjia kuulapääpupilla ja -nymfeillä. Eivät olleet harjukset otillaan. Tuota paikkaa pitää kyllä käydä toistekin kopaisemassa. Saattaapi joskus olla isompikin järven nousukas apajilla.

Palailtuani vanhan sillan tuntumaan yllätin Markun vääntämässä 35 sentin taimenen kanssa. Muillakin kalastajilla oli viimeisen tunnin aikana alkanut nakertamaan. Niinhän se aina. Juuri kun lupa on loppumaisillaan, niin...

Homma jatkuu viimeistään kesällä. Kukapa tietää, vaikkei jo vappuna...?

Paikka: Huopanankoski
Aika: 20.4.2014
Kalastusta: 8 tuntia, 9-18
Saalis: 3 taimenta (n. 35cm, 45 cm ja 50 cm)

Lapväärtinjoki 12.4.

Lapväärtinjoki tunnetaan Pohjanmaan kenties kuumimpana meritaimenjokena. Suuria, kirkaskylkisiä kaloja pyydetään etenkin keväisin huhti-toukokuulla. Kalojen keskikoko on huomattava, joka näkyy joella vierailevien kalastajien lukumäärässä.

Ja nostokoukkujen koossa. Joen kulttuuriin näemmä kuuluu lihakoukun kanniskelu sen ison varalle. Siinä ei paljon valikointia harjoitella.

Olen käynyt paikan päällä vain kerran aiemmin, noin vuosi sitten. Silloin oli puhdas MP-reissu.Tällä kertaa olin vuodenaikaan nähden aikaisessa. Sesongin ajoittumisesta ei ollut tietoa. Kalamiehiä Päruksessa ei näkynyt. Ihme juttu.

Vettä oli sen verran vähän, että kaksikätisen vavan sijaan kaivelin autosta 9-jalkaisen, 8# luottokepukan kellusiimalla. Pala lyijyä sai viedä putkiloperhot lähemmäs pohjia - sinne, missä oletin taimenten luuraavan.

Päruksessa oli tehty kalatierakennelmia avittamaan kaloja pohjapadon ohituksessa. Työ oli kesken, joten kalatiehen ei ohjattu vielä vettä. Arvelin, että tällä veden korkeudella kalat eivät nouse pohjapadon yli, ja keskitin kalastukseni alavirtaan Päruksesta.

Siirryin puolentoista tunnin hiljaisen session jälkeen alavirtaan Lapväärtin taajaman tuntumaan. Kosken loppuliu'usta saldona yksi tärppi. Hieman ylempää koukutin pirtsakan n. 25 cm taimenen.

Palasin kalastamaan loppuliukua, ja siellähän oltiin kotona. Kirkas kylki välähti tärpin jälkeen ja syke hyppäsi taivaisiin. Siiman päästä löytyi kuitenkin "vain" sateenkaarirautu. Tässä yhteydessä ei viitsi käyttää haukkumanimiä, sillä todennäköinen karkulainen oli elänyt vapaudessa jo tovin. Tästä kielivät ehjät evät.

Koskelle tuli tässä vaiheessa muutama muukin kalastelija ja päätin antaa heille tilaa. Lähdin katsastamaan vinkin perusteella maantiesillan alapuolista osuutta. Siellä olikin mukavia, nivamaisia osuuksia, jossa näkyi muitankin vavanhuiskijoita. Saalisosastolla oli hiljaista ja tuuli piinasi ajoittain heittämistä. Päätin poistua. 

Paikka: Lapväärtinjoki, Kristiinankaupunki
Aika: 12.4.2014
Kalastusta: 9:00-18:00, 9 tuntia
Saalis: taimen (n. 25 cm) ja kirjolohi (n. 40 cm)

Kirbeli päätyi ravintoketjuun samana iltana. Homman nimi oli lohipasta. Resepti on seuraava. Suosittelen! 

200-400 g lohikalan filettä

valkopippuria

kuivattua tilliä

suolaa

sitruunan mehua

voita ja rypsiöljyä (paistamiseen)

2 sipulia pilkottuna

reilusti valkosipulia pilkottuna

1,5-2 dl ruokakermaa

200 g tuorejuustoa (esim. katkarapu)

basilikaa

300-400 g kierrepastaa

1 tl suolaa

1 rkl rypsiöljyä

Perkaa file ruodottomaksi ja pilko peukalonpään kokoisiin paloihin. Mausta palat valkopippurilla, kuivatulla tillillä, suolalla ja sitruunan mehulla. Anna siintyä hetki (15-30 min).

Kuumenna pannu ja siinä lilluva rypsiöljyn ja voin sekamelska. Paista lohipalat kypsiksi ja ota pois pannulta.

Heitä pilkottu sipuli pannulle, kuullota ja pukkaa valkosipuli ja ruokakerma perässä. Sekoittele hetki ja nakkaa tuorejuusto sekaan. Kun setti on notkeaa, laita sekaan myös paistetut lohipalaset ja muutama basilikan lehti riivittynä. Anna siintyä hetki miedolla lämmöllä.

Keitä pasta juuri sopivaksi kera suolan ja rypsiöljyn.

Kokoa moska lautaselle ja työnnä sopivin ruokailuvälinein ääntä kohti. Annosta sopii koristella basilikan lehdillä. Kyytipojaksi valkoviiniä tai vaaleata olutta.