lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lapväärtinjoki 12.4.

Lapväärtinjoki tunnetaan Pohjanmaan kenties kuumimpana meritaimenjokena. Suuria, kirkaskylkisiä kaloja pyydetään etenkin keväisin huhti-toukokuulla. Kalojen keskikoko on huomattava, joka näkyy joella vierailevien kalastajien lukumäärässä.

Ja nostokoukkujen koossa. Joen kulttuuriin näemmä kuuluu lihakoukun kanniskelu sen ison varalle. Siinä ei paljon valikointia harjoitella.

Olen käynyt paikan päällä vain kerran aiemmin, noin vuosi sitten. Silloin oli puhdas MP-reissu.Tällä kertaa olin vuodenaikaan nähden aikaisessa. Sesongin ajoittumisesta ei ollut tietoa. Kalamiehiä Päruksessa ei näkynyt. Ihme juttu.

Vettä oli sen verran vähän, että kaksikätisen vavan sijaan kaivelin autosta 9-jalkaisen, 8# luottokepukan kellusiimalla. Pala lyijyä sai viedä putkiloperhot lähemmäs pohjia - sinne, missä oletin taimenten luuraavan.

Päruksessa oli tehty kalatierakennelmia avittamaan kaloja pohjapadon ohituksessa. Työ oli kesken, joten kalatiehen ei ohjattu vielä vettä. Arvelin, että tällä veden korkeudella kalat eivät nouse pohjapadon yli, ja keskitin kalastukseni alavirtaan Päruksesta.


Siirryin puolentoista tunnin hiljaisen session jälkeen alavirtaan Lapväärtin taajaman tuntumaan. Kosken loppuliu'usta saldona yksi tärppi. Hieman ylempää koukutin pirtsakan n. 25 cm taimenen.

Palasin kalastamaan loppuliukua, ja siellähän oltiin kotona. Kirkas kylki välähti tärpin jälkeen ja syke hyppäsi taivaisiin. Siiman päästä löytyi kuitenkin "vain" sateenkaarirautu. Tässä yhteydessä ei viitsi käyttää haukkumanimiä, sillä todennäköinen karkulainen oli elänyt vapaudessa jo tovin. Tästä kielivät ehjät evät.



Koskelle tuli tässä vaiheessa muutama muukin kalastelija ja päätin antaa heille tilaa. Lähdin katsastamaan vinkin perusteella maantiesillan alapuolista osuutta. Siellä olikin mukavia, nivamaisia osuuksia, jossa näkyi muitankin vavanhuiskijoita. Saalisosastolla oli hiljaista ja tuuli piinasi ajoittain heittämistä. Päätin poistua. 

Paikka: Lapväärtinjoki, Kristiinankaupunki
Aika: 12.4.2014
Kalastusta: 9:00-18:00, 9 tuntia
Saalis: taimen (n. 25 cm) ja kirjolohi (n. 40 cm)

Kirbeli päätyi ravintoketjuun samana iltana. Homman nimi oli lohipasta. Resepti on seuraava. Suosittelen! 

200-400 g lohikalan filettä
valkopippuria
kuivattua tilliä
suolaa
sitruunan mehua
voita ja rypsiöljyä (paistamiseen)

2 sipulia pilkottuna
reilusti valkosipulia pilkottuna
1,5-2 dl ruokakermaa
200 g tuorejuustoa (esim. katkarapu)
basilikaa

300-400 g kierrepastaa
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä

Perkaa file ruodottomaksi ja pilko peukalonpään kokoisiin paloihin. Mausta palat valkopippurilla, kuivatulla tillillä, suolalla ja sitruunan mehulla. Anna siintyä hetki (15-30 min).

Kuumenna pannu ja siinä lilluva rypsiöljyn ja voin sekamelska. Paista lohipalat kypsiksi ja ota pois pannulta.

Heitä pilkottu sipuli pannulle, kuullota ja pukkaa valkosipuli ja ruokakerma perässä. Sekoittele hetki ja nakkaa tuorejuusto sekaan. Kun setti on notkeaa, laita sekaan myös paistetut lohipalaset ja muutama basilikan lehti riivittynä. Anna siintyä hetki miedolla lämmöllä.

Keitä pasta juuri sopivaksi kera suolan ja rypsiöljyn.

Kokoa moska lautaselle ja työnnä sopivin ruokailuvälinein ääntä kohti. Annosta sopii koristella basilikan lehdillä. Kyytipojaksi valkoviiniä tai vaaleata olutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti