Kausi 2014 ei ollutkaan vielä taputeltu - yllätys yllätys!
Intouduin työreissulla (sekä meno- että paluumatkalla) pysähtymään Lohtajan Vattajanniemellä perhoa nakkelemassa. On kuulemma näiden huudien kuumimpia meritaimenpaikkoja ja sesonki on nettikeskustelujen mukaan käynnissä.
Edellisestä meritaimenreissusta on vierähtänytkin jo reilut kymmenen vuotta. Tuolloin piipahdin pariinkin otteeseen Lounais-Suomen mestoilla. Saaliina oli noilta reissuilta yksi tärppi.
Kovin on siis haastavaa meritaimenen pyynti rannalta vapavälinein. Ainakin perehtymättömälle.
Tällä kertaa siis uittelin rantavesissä uistinten sijaan perhoja. Ennen matkaa pyöräytin muutaman Haili -sidoksen, joita tuntuvat kehuvan. Simppeli sitoa ja näytti uivankin suhteellisen houkuttelevasti. Pysäytyksessä se jäi hissukseen leijuskelemaan.
Jotain koukuttavaa, jopa maagista tuossa meritaimenenkin pyynnissä oli. Maisemat ovat jotain ihan muuta kuin jokivarsissa. Vesi on kirkasta ja liikkuvaista. Kahlaillessa sai oikeasti seurata aaltoja ja varautua niiden iskuihin. Voi vain kuvitella, mitä homma on todellisessa tyrskykelissä.
Ja se kalan saanti - suattaapi olla palkitsevaa!
Kaloista en kuitenkaan saanut havaintoja. Liekkö laskenut merivesi ajanut ne kauemmas ulapalle. Taimenet tosiaan saapuvat syksyn tullen aivan rantamatalaan.
Muista kalastajista ei ollut tietoakaan, mutta verkot olivat ilmestyneet keskiviikkona paikalle. Pyytöjä oltiin viritelty aivan rantamatalaan, sääriveteen.
Tuollaisella paikalla verkkopyytäjänkin pitäisi käyttää riittävän suurisilmäisiä verkkoja, jotta välttyttäisiin alamittaisten turhalta tappamiselta. Niitä kun ei enää saa pitää, vaikka kuolleena verkosta löytyisi.
Pääsinpä tällä reissulla omin silmin todistamaan myös hylkeiden tiedot ja taidot. Ammattikalastaja kävi laskemassa verkkonsa parin sadan metrin päähän rannasta. Alle tunti tuosta ja pintaan verkon luona pisti "hyleksen" pää.
Varsinaisia kalastajia!
Kalastusta: 4 tuntia
Saalis: 0
Intouduin työreissulla (sekä meno- että paluumatkalla) pysähtymään Lohtajan Vattajanniemellä perhoa nakkelemassa. On kuulemma näiden huudien kuumimpia meritaimenpaikkoja ja sesonki on nettikeskustelujen mukaan käynnissä.
Edellisestä meritaimenreissusta on vierähtänytkin jo reilut kymmenen vuotta. Tuolloin piipahdin pariinkin otteeseen Lounais-Suomen mestoilla. Saaliina oli noilta reissuilta yksi tärppi.
Kovin on siis haastavaa meritaimenen pyynti rannalta vapavälinein. Ainakin perehtymättömälle.
Tällä kertaa siis uittelin rantavesissä uistinten sijaan perhoja. Ennen matkaa pyöräytin muutaman Haili -sidoksen, joita tuntuvat kehuvan. Simppeli sitoa ja näytti uivankin suhteellisen houkuttelevasti. Pysäytyksessä se jäi hissukseen leijuskelemaan.
Jotain koukuttavaa, jopa maagista tuossa meritaimenenkin pyynnissä oli. Maisemat ovat jotain ihan muuta kuin jokivarsissa. Vesi on kirkasta ja liikkuvaista. Kahlaillessa sai oikeasti seurata aaltoja ja varautua niiden iskuihin. Voi vain kuvitella, mitä homma on todellisessa tyrskykelissä.
Ja se kalan saanti - suattaapi olla palkitsevaa!
Kaloista en kuitenkaan saanut havaintoja. Liekkö laskenut merivesi ajanut ne kauemmas ulapalle. Taimenet tosiaan saapuvat syksyn tullen aivan rantamatalaan.
Muista kalastajista ei ollut tietoakaan, mutta verkot olivat ilmestyneet keskiviikkona paikalle. Pyytöjä oltiin viritelty aivan rantamatalaan, sääriveteen.
Tuollaisella paikalla verkkopyytäjänkin pitäisi käyttää riittävän suurisilmäisiä verkkoja, jotta välttyttäisiin alamittaisten turhalta tappamiselta. Niitä kun ei enää saa pitää, vaikka kuolleena verkosta löytyisi.
Pääsinpä tällä reissulla omin silmin todistamaan myös hylkeiden tiedot ja taidot. Ammattikalastaja kävi laskemassa verkkonsa parin sadan metrin päähän rannasta. Alle tunti tuosta ja pintaan verkon luona pisti "hyleksen" pää.
Varsinaisia kalastajia!
Kalastusta: 4 tuntia
Saalis: 0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti