Kesän 2015 lohestuksen osa II tapahtui Finnmarkissa, Norjassa. Ei sinänsä mikään yllätys. Mukana oli tällä erää vanha kunnon Korpivaara sekä Saksan vahvistus, Hannes. Viimeksi mainittu oli ensimmäistä kertaa kalastamassa perholla. Opastettavaa oli siis luvassa. Mukaan lähti myös kalakoira Maisa.
Valitsimme tänä vuonna kohteeksi yhden aiemmilta reissuilta kovin tutun joen sekä sen lähistöltä meille täysin tuntemattoman, mutta perin lupaavan pikkujoen. Lupavuorokausia oli käytettävissä kaikkiaan kuusi kappaletta.
Lauantai 25.7.
Hannes poimittiin hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen kyytiin Ivalon lentokentältä. Ensimmäistä kertaa muuten latasimme akkuja matkan varrella, joka olikin keski-ikäistyville ukoille varmaan ihan hyvä juttu. Matkaa oli enää maltillisesti. Illan suussa olimmekin jokivarressa, luvat perstaskussa ja vapa ojossa.
Leirin pystyttämisen jälkeen suuntasimme läheisille pooleille, joissa ei ihmeempiä vielä tapahtunut. Saipahan heitettyä pahimmat poltot pois.
Sunnuntai 26.7.
Aamuherätys oli kovin aikaisin. Ajatuksena oli hyökätä poolille heti kissanpierun aikoihin. Ennen muita. Vaan perkele, olimme myöhässä. Kaksi ottipaikkaa varattu. Päästimme Hanneksen tykittämään vapaata paikkaa ja menimme kiltisti jonoon montulle.
Heittovuorollani huomasin, että Hannesilla on vapa mutkalla. Käännyin kesken perhon uiton ja huikkasin tästä Korpivaaralle. Samalla minunkin vapa taipui. Ihan kunnolla. Samaan aikaan Hanneksen kala putosi.
Punaista bomberia maistanut montun konna ei pudonnut. Se antoi oikein maukkaat väännöt. Kelmi yritti livistää Korpivaaran längistä. Perho oli kuitenkin tiukasti kielessä kiinni.
Pyrstöstä kiinni, perho irti, parit kuvat, mittaus ja kala uimaan. Liian iso syötäväksi tähän leiriin. Mittaa oli kertynyt 87 senttiä (jonka tosin ensi tohinassa katsoin 97 sentiksi).
Päivä eteni tuon jälkeen maukkaasti. Talsimme tutustumaan uusiin pooleihin. Sieltä hitsailimme pari pirteää tittiä. Hanneskin pääsi pitelemään joitain kaloja, mutta ne valitettavasti irtosivat. Yksi ihan hyvän kokoinenkin!
Päivä oli siis jokseenkin huippu. Sen kruunasi huippuruoka. Söimme nimittäin tittiä moneen tapaan. Ehkäpä yllättäen parasta oli sushi: juuri joesta nostettu lax, josta Korpivaara veisteli muutaman siivun. Raakana!
Illalla maistui muutama huikka Taliskeria.
Maanantai 27.7.
Uusi päivä koitti melko viileänä ja tuulisena. Se ei kalastusta haitannut. Hannes näytti nyt kyntensä. Ensimmäinen lohi oli tosiasia! Pieni eurotitti nakersi Red Francista ja lyhyen matsin jälkeen se saatiin haaviin kuvattavaksi. Mies oli onnesta muikeana.
Kalastelimme tuon jälkeen iltapäivään saakka ilman mainittavia tapahtumia. Purimme leirin ja lähdimme tsekkaamaan uuden joen.
Leirin pystyttämisen ja lupien ostamisen jälkeen Hannes jäi leiriin nukkumaan. Se oli lohihulluista vähän outoa. Sovimme, että hänet haetaan vähän illemmalla kalalle. Tuota ennen kerkesimme tarkastamaan pari lupaavan näköistä poolia ja nappaamaan yhden hyvän kokoisen titin. Kalaa näytti olevan liikkeellä. Hypyt paljastivat
Hanneksen noudettuamme palasimme samoille nurkille heittämään. Löysimme paikan jossa oli mukavasti polttopuutakin. Nuotio kehiin ja äijää uuniin.
Korpivaaran aiemmin päivällä tylsäksi manaama pooli piti kaikesta huolimatta käydä tsekkaamassa. Ensimmäisellä laskulla tärähti tärppi ja yksi titti nousi rannalle. Seuraavalla karkuutin yhden. Ihan hyvä tämä tylsä pooli.
Tiistai 28.7.
Kalastus jatkui hyvien yöunien jälkeen. Ilma alkoi olla varsin säinen. Menimme tutustumaan uuteen osaan jokea. Ei aikaakaan, kun näin Korpivaaran vavan mutkalla ylävirran puolella. Titti kävi tsekkaamassa miehen parran.
Allekirjoittanut keskittyi lohisopan keittoon. Samalla Korpivaara taisteli uuden titin kanssa. Mahtavaa! Tämä tuli hitsaillen.
Sopan jälkeen tilanne hiljeni eikä yksittäisiä nousuja huolimatta kaloihin saatu kontakteja. Palasimme joelle nro 1 ja kalastimme illan ilman raportoitavaa. No, hieman säätöä oli kalastusvälineiden desinfioinnin kanssa. Se olkoot toinen stoori.
Keskiviikko 29.7.
Päätimme ottaa keskiviikosta oikein urheilupäivän. Ei siinä ettei aiemminkin olisi liikuttu: maanantainakin tuli talsittua vähintään 15 km. Etsiydyimme aiemmilta reissuilta tutulle koskipoolille, josta hitsipilliin narahtikin yksi tittilöinen. Harmiksi se sylki perhon silmille.
Hieman ylempää sitten tärähti taas ihan kunnolla. Meressä verkoista hieman osumaa ottanut 74 cm jalka kävi katsomassa kameraa hyvien vääntöjen jälkeen. Punainen bomber oli taas rautaa.
Kävimme vilkaisemassa myös aivan uutta aluetta. Sieltä löytyikin mikroskooppinen pooli tai pikemminkin monttu, jossa kala pintoi aktiivisesti. Opastin Hannesia lähestymään paikkaa varoen ja tarjoamaan perhoa eri suunnista. Eipä kuitenkaan nakertanut.
Neuvoin miestä odottamaan tovin ja kävin sillä aikaa itse vilkaisemassa seuraavaa lupaavan näköistä paikkaa n. 500 metrin päässä. Palatessani Hannes oli muikeana. Hän oli keksinyt sopivan suunnan uittaa perho kalojen eteen eikä tuulikaan ollut tuolla tavoin häirinnyt. Mies kepitti kaksi tittiä.
Pitihän se sitten itsekin kokeilla. Hitsillä tietenkin. Kaksi sieltä nakersi, joista toinen poistui omaehtoisesti hyvissä ajoin ennen rantaa.
Janne oli tällä väliin kepittänyt kaksi tittiä hitsaillen. Huippupäivä!!! Illalla tosin kilometrit tuntuivat jaloissa...
Torstai 30.7.
Suuntasimme taas joen yläosille ja aloitimme kenties tunnetuimmalta poolilta. Siellä tosin oli porukkaa ihan riittävästi. Aurinko paistoi lämpimasti, joten erikoiskonstit oli otettava käyttöön.
Pari poolia alempana totesimme kalaa olevan mukavasti. Yksittäisiä hitsipillin tsekkauksia lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut. Tuumasin kokeilla jotain täysin erilaista. Vauhdilla uitettu isohko Green Monkey hoitikin sitten homman, titti rantaan. Valitettavasti osuma oli hiukan suun ulkopuolella. Toinen koukku oli lisäksi kiduksissa, joten kalasta tuli ruokaa.
Korpivaara tuumasi vaihtaa myöskin vihreän apinan kehiin ja kepitti kohta toisen titin. Eipä kalastus voi paremmaksi muuttua!
Illalla suuntasimme viimeisen luvan hankintaan ja ruoanlaittoon. Matkalla täytimme kylmälaukun lumella ja laskimme mäkeä.
Hanneksen pyytämä grillattu titti oli kenties parasta lohta jota kuunaan on maistanut. Sen kruunasi kuubalainen sikari ja pienet viskihuikat.
Päättelimme ehtoon kalastamalla alaosan maukkaalla poolilla. Paikallinen vanhempi herrasmies koukutti sieltä noin kolmen kilon kalan. Meidän tapahtumat rajoittuivat kahteen varovaiseen tärppiin.
No, pitihän sitä sen verran säätää, että jonkun (luultavasti minun) jättämä koukku jäi Hannesin kahlareiden persuuksiin kiinni. Onneksi ei nahkoihin.
Kalastuksen jälkeen allekirjoittanut ja Korpivaara olivat aivan kuitteja, mutta saksanmies olisi halunnut herätä jo 4:30, jotta ehtisi apajille. Päädyimme kuitenkin maltilliseen 7:00 herätykseen. Olihan tässä jo röydetty.
Perjantai 31.8.
Viimeinen päivä, joko? Prkl. Näin se viikko lentää kuin siivilä. Yläosien ottipaikoilla oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa puoli päivää. Hieno sessiohan siitä kehkeytyikin.
Hannes nappasi paikalliselta herralta, Kjetililtä saamallaan perholla hyvän titin. Allekirjoittanut puolestaan sai vielä pinturi- ja hitsititin. Molemmat lähtivät kotiin tuomisiksi.
Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli jälleen parasta A+ -luokkaa. Paluumatkalla alkoi jo seuraavan vuoden reissun suunnittelu. Tänne on päästävä uudestaan ja uudestaan. Tauti on parantumaton.
Valitsimme tänä vuonna kohteeksi yhden aiemmilta reissuilta kovin tutun joen sekä sen lähistöltä meille täysin tuntemattoman, mutta perin lupaavan pikkujoen. Lupavuorokausia oli käytettävissä kaikkiaan kuusi kappaletta.
Lauantai 25.7.
Hannes poimittiin hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen kyytiin Ivalon lentokentältä. Ensimmäistä kertaa muuten latasimme akkuja matkan varrella, joka olikin keski-ikäistyville ukoille varmaan ihan hyvä juttu. Matkaa oli enää maltillisesti. Illan suussa olimmekin jokivarressa, luvat perstaskussa ja vapa ojossa.
Leirin pystyttämisen jälkeen suuntasimme läheisille pooleille, joissa ei ihmeempiä vielä tapahtunut. Saipahan heitettyä pahimmat poltot pois.
Sunnuntai 26.7.
Aamuherätys oli kovin aikaisin. Ajatuksena oli hyökätä poolille heti kissanpierun aikoihin. Ennen muita. Vaan perkele, olimme myöhässä. Kaksi ottipaikkaa varattu. Päästimme Hanneksen tykittämään vapaata paikkaa ja menimme kiltisti jonoon montulle.
Heittovuorollani huomasin, että Hannesilla on vapa mutkalla. Käännyin kesken perhon uiton ja huikkasin tästä Korpivaaralle. Samalla minunkin vapa taipui. Ihan kunnolla. Samaan aikaan Hanneksen kala putosi.
Punaista bomberia maistanut montun konna ei pudonnut. Se antoi oikein maukkaat väännöt. Kelmi yritti livistää Korpivaaran längistä. Perho oli kuitenkin tiukasti kielessä kiinni.
Bomberia purrut montun konna (C/ Korpivaara)
Pyrstöstä kiinni, perho irti, parit kuvat, mittaus ja kala uimaan. Liian iso syötäväksi tähän leiriin. Mittaa oli kertynyt 87 senttiä (jonka tosin ensi tohinassa katsoin 97 sentiksi).
Päivä eteni tuon jälkeen maukkaasti. Talsimme tutustumaan uusiin pooleihin. Sieltä hitsailimme pari pirteää tittiä. Hanneskin pääsi pitelemään joitain kaloja, mutta ne valitettavasti irtosivat. Yksi ihan hyvän kokoinenkin!
Korpivaara väsyttää, Mikko yrittää olla asiantuntija (C/ Hannes)
Päivä oli siis jokseenkin huippu. Sen kruunasi huippuruoka. Söimme nimittäin tittiä moneen tapaan. Ehkäpä yllättäen parasta oli sushi: juuri joesta nostettu lax, josta Korpivaara veisteli muutaman siivun. Raakana!
Korpivaaran keittiössä
Illalla maistui muutama huikka Taliskeria.
Maanantai 27.7.
Uusi päivä koitti melko viileänä ja tuulisena. Se ei kalastusta haitannut. Hannes näytti nyt kyntensä. Ensimmäinen lohi oli tosiasia! Pieni eurotitti nakersi Red Francista ja lyhyen matsin jälkeen se saatiin haaviin kuvattavaksi. Mies oli onnesta muikeana.
Hanneksen eurotitti
Kalastelimme tuon jälkeen iltapäivään saakka ilman mainittavia tapahtumia. Purimme leirin ja lähdimme tsekkaamaan uuden joen.
Leirin pystyttämisen ja lupien ostamisen jälkeen Hannes jäi leiriin nukkumaan. Se oli lohihulluista vähän outoa. Sovimme, että hänet haetaan vähän illemmalla kalalle. Tuota ennen kerkesimme tarkastamaan pari lupaavan näköistä poolia ja nappaamaan yhden hyvän kokoisen titin. Kalaa näytti olevan liikkeellä. Hypyt paljastivat
Parempi titti
Hanneksen noudettuamme palasimme samoille nurkille heittämään. Löysimme paikan jossa oli mukavasti polttopuutakin. Nuotio kehiin ja äijää uuniin.
Korpivaaran aiemmin päivällä tylsäksi manaama pooli piti kaikesta huolimatta käydä tsekkaamassa. Ensimmäisellä laskulla tärähti tärppi ja yksi titti nousi rannalle. Seuraavalla karkuutin yhden. Ihan hyvä tämä tylsä pooli.
Tiistai 28.7.
Kalastus jatkui hyvien yöunien jälkeen. Ilma alkoi olla varsin säinen. Menimme tutustumaan uuteen osaan jokea. Ei aikaakaan, kun näin Korpivaaran vavan mutkalla ylävirran puolella. Titti kävi tsekkaamassa miehen parran.
Allekirjoittanut keskittyi lohisopan keittoon. Samalla Korpivaara taisteli uuden titin kanssa. Mahtavaa! Tämä tuli hitsaillen.
Sopan jälkeen tilanne hiljeni eikä yksittäisiä nousuja huolimatta kaloihin saatu kontakteja. Palasimme joelle nro 1 ja kalastimme illan ilman raportoitavaa. No, hieman säätöä oli kalastusvälineiden desinfioinnin kanssa. Se olkoot toinen stoori.
Keskiviikko 29.7.
Päätimme ottaa keskiviikosta oikein urheilupäivän. Ei siinä ettei aiemminkin olisi liikuttu: maanantainakin tuli talsittua vähintään 15 km. Etsiydyimme aiemmilta reissuilta tutulle koskipoolille, josta hitsipilliin narahtikin yksi tittilöinen. Harmiksi se sylki perhon silmille.
Hieman ylempää sitten tärähti taas ihan kunnolla. Meressä verkoista hieman osumaa ottanut 74 cm jalka kävi katsomassa kameraa hyvien vääntöjen jälkeen. Punainen bomber oli taas rautaa.
Kävimme vilkaisemassa myös aivan uutta aluetta. Sieltä löytyikin mikroskooppinen pooli tai pikemminkin monttu, jossa kala pintoi aktiivisesti. Opastin Hannesia lähestymään paikkaa varoen ja tarjoamaan perhoa eri suunnista. Eipä kuitenkaan nakertanut.
Neuvoin miestä odottamaan tovin ja kävin sillä aikaa itse vilkaisemassa seuraavaa lupaavan näköistä paikkaa n. 500 metrin päässä. Palatessani Hannes oli muikeana. Hän oli keksinyt sopivan suunnan uittaa perho kalojen eteen eikä tuulikaan ollut tuolla tavoin häirinnyt. Mies kepitti kaksi tittiä.
Hannesin titti nro 2 (C/ Hannes)
Pitihän se sitten itsekin kokeilla. Hitsillä tietenkin. Kaksi sieltä nakersi, joista toinen poistui omaehtoisesti hyvissä ajoin ennen rantaa.
Janne oli tällä väliin kepittänyt kaksi tittiä hitsaillen. Huippupäivä!!! Illalla tosin kilometrit tuntuivat jaloissa...
Torstai 30.7.
Suuntasimme taas joen yläosille ja aloitimme kenties tunnetuimmalta poolilta. Siellä tosin oli porukkaa ihan riittävästi. Aurinko paistoi lämpimasti, joten erikoiskonstit oli otettava käyttöön.
Pari poolia alempana totesimme kalaa olevan mukavasti. Yksittäisiä hitsipillin tsekkauksia lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut. Tuumasin kokeilla jotain täysin erilaista. Vauhdilla uitettu isohko Green Monkey hoitikin sitten homman, titti rantaan. Valitettavasti osuma oli hiukan suun ulkopuolella. Toinen koukku oli lisäksi kiduksissa, joten kalasta tuli ruokaa.
Korpivaara tuumasi vaihtaa myöskin vihreän apinan kehiin ja kepitti kohta toisen titin. Eipä kalastus voi paremmaksi muuttua!
Korpivaara vääntää
Illalla suuntasimme viimeisen luvan hankintaan ja ruoanlaittoon. Matkalla täytimme kylmälaukun lumella ja laskimme mäkeä.
Hanneksen pyytämä grillattu titti oli kenties parasta lohta jota kuunaan on maistanut. Sen kruunasi kuubalainen sikari ja pienet viskihuikat.
Freesimpi kalapönö
Päättelimme ehtoon kalastamalla alaosan maukkaalla poolilla. Paikallinen vanhempi herrasmies koukutti sieltä noin kolmen kilon kalan. Meidän tapahtumat rajoittuivat kahteen varovaiseen tärppiin.
No, pitihän sitä sen verran säätää, että jonkun (luultavasti minun) jättämä koukku jäi Hannesin kahlareiden persuuksiin kiinni. Onneksi ei nahkoihin.
Näytteenottoa vai kaverin auttamista?
Kalastuksen jälkeen allekirjoittanut ja Korpivaara olivat aivan kuitteja, mutta saksanmies olisi halunnut herätä jo 4:30, jotta ehtisi apajille. Päädyimme kuitenkin maltilliseen 7:00 herätykseen. Olihan tässä jo röydetty.
Perjantai 31.8.
Viimeinen päivä, joko? Prkl. Näin se viikko lentää kuin siivilä. Yläosien ottipaikoilla oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa puoli päivää. Hieno sessiohan siitä kehkeytyikin.
Hannes nappasi paikalliselta herralta, Kjetililtä saamallaan perholla hyvän titin. Allekirjoittanut puolestaan sai vielä pinturi- ja hitsititin. Molemmat lähtivät kotiin tuomisiksi.
Kaksi ruokakalaa ja karvaturpaa
Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli jälleen parasta A+ -luokkaa. Paluumatkalla alkoi jo seuraavan vuoden reissun suunnittelu. Tänne on päästävä uudestaan ja uudestaan. Tauti on parantumaton.
Huipputiimi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti