Finally - it's there!

Sunnuntai, lokakuun kahdeksas. Puoli yhdeksän illalla. Pikkutytöt tuhisevat sängyissään. Ehkä isillä on nyt aikaa napsutella muutama sananen kesän kalareissuista yhteen.

Tämä projekti 60+ on nimittäin saamassa päätöksensä: 60 senttiä taimenta tuli ylitettyä kesällä. Vieläpä kahdesti. Ensimmäinen kerta tosin naapurimaasta, mutta kuitenkin.

Tässä yhteenveto.

Kymönkoski 16.4.2017

Ystäväni Hanna ja Janne, suoraan Helsingin sykkivästä Kalliosta, saapuivat Keski-Suomeen koettamaan onnea sumarikalastuksen parissa (sumukorento = taimenen ruokaa). Ilma olikin korea vaan ei korento. Päivä sujui rattoisasti mm. Jannen uutta switchiä testaillen ja makkaraa paistellen. Muutama korrikin nähtiin, muttei yhtään taimenta.

Joku kirottu otus kävi tosin syömässä osan minun ryynimakkaroista nuotion viereltä kalassa ollessamme.

Kalastusta: n. 6 tuntia

Saalis: 0

Keihärinkoski 13.5.

Vesi huiteli tulvalukemissa ja oli kovin kylmää. Järven rannassa oli vielä vähän jäätäkin. Uhmasin arktisia oloja ja pistäydyin heittelemässä muutaman tunnin Keihärillä.

Työkaluna oli Orvis Helios Switch, jolla uppokärkisten siimojen pommittaminen hieman kauemmaskin rannasta onnistui maukkaasti. Olihan koskella kahluukielto, jota piti kunnioittaman.

Yksi taimen kävin kurkistamassa ohi kulkevaa perhoa. Siinäpä kaikki. Kävin muuten kosken yläosilla ja ainakin näin korkealla vedellä siellä olikin yllättävän hyvä kalastella.

Kalastusta: n. 4 tuntia

Saalis: 0

Kymönkoski 25.6.

Juhannuksena elimistöön kertyy hieman kuonaa. Se on hyvä lähteä polttamaan kalalle. Otin Kymölle ilta-/yöluvan ja hilpaisin rantaan muksujen nukahdettua, n. kymmeneltä.

Sillan yläpuolelta, kivien takusista yhytin useammankin tärpin ja sain nätin n. 40 luonnonkalan oloisen vesselin tinselillä. Niskalta väsyttelin Orviksen Superfinellä (#4) käärmeen muotoisen istarin, joka erehtyi puremaan skateria.

Lisäksi sain yhden kalan. Mökillä olin aamuyöstä. Melko väsyneenä.

Kalastusta: n. 6 tuntia

Saalis: 3 taimenta

Keihärinkoski 29.6.

Lomaillessa tekee joskus mieli. Kalaan.

Keihärillä oli koko koski vapaana torstaina klo 6:00- 18:00. Arvelin, että edellinen porukka olisi jo poistunut ennen aamun tunteja, jolloin koski olisi saanut rauhoittua. Päätin varata luvan.

Olin rannassa klo kuusi. Mukana pari vapaa, kevyttä pinturointia ja raskaampaa striimeröintiä. Mörkökiven luona tömähti heti kunnolla. Spuddler oli kiinni eväleikkaamattoman, n. 50+ cm taimenen rintaevässä. Vähän iski ohi.

Rannempana sain koukutettua myös hieman pienemmän, nätin luomun. Jokunen kala irtosi rynnistäessään längistä koskeen. That’s life.

Yhdeksän maissa olin jo tekemässä lähtöä pois. Harkitsin kuitenkin heittäväni kosken alimmat peilit pikaisesti jollain pintaperholla. Skater! Sehän voisi toimia.

Jostain syystä päätin sitaista perhon #7 settiin. Ihan hyvä ratkaisu se olikin.

Viistäessäni perhoa peilissä siihen nimittäin rysähti ihan kunnolla. Kala nousi pintaan ja hyökkäsi apinan raivolla koukkuun. Taistelu ei ollut mikään maata mullistava. Taimen lähinnä juroi ja teki muutaman syöksyn. Kohtalaisen kovassa virrassa haavitseminen oli kuitenkin yllättävän hankalaa.

Lopulta, liekö viides yritys, onnistuin. Siitäkös riemu repesi! Tasan 60 senttiä. Eväleikattu tosin. Muutama kuva ja takaisin jokeen. Tosin jälkikäteen vasta tajusin, että kosken säännöt olisivat sallineet papittamisen.

 60 cm ! ! !

Kesäinen Keihärinkoski

Loppusanat

Tarinan siitä toisesta yli ”kuuskymppisestä” kirjoittelen toiseen blogiin eli lohtapanyt.blogspot.fi. Tämä kala tuli nimittäin lohenpyynnin sivutuotteena. Siirryn kirjoittelemaan sinne ja projekti 60+ jää toistaiseksi uinumaan tähän.

Jollain tavalla tämä projekti sai minut muuttamaan suhtautumista järvitaimenen kalastukseen eteläisessä Suomessa. Varsinkin tuon 60 cm ylityksen jälkeen ei inspiraatiota koskikalastukseen enää juuri ollut (pl. pohjoisen lohijoet). Varmaan se tosin palailee hetkittäin.

Syntyi myös itsekritiikkiä: miksi minun pitäisi mennä kiusaamaan uhanalaista otusta jokivarsiin ehdoin tahdoin? Varsinkin kun merkittävä osa näistä harvinaisuuksista on ikään kuin kiertopalkintoja, joita porukka koukuttaa pitkin kesää useampiakin kertoja. Ja sitten ne oikeasti vaeltavat suuryksilöt ovat jo lähes lottovoittoja. Tai ainakaan minun osaaminen ja paikkatuntemus eivät riitä niiden tavoittamiseen.

Miksi en keskittyisi kalastamaan yhä enemmän kalalajeja, joilla pyyhkii hyvin. Voisinpa pistää seuraavaksi tavoitteeksi perhokuhan. Tai vaikka useamman. Ihan sopaksikin saakka. Minulla on tähän ainakin hyvä paikka tiedossa, ja vieläpä ihan hyvällä hollilla.

 Jigikuha pannulla. Luulen, että perhokuha maistuu paremmalle...

Savonjoesta Vimpeli tunnetaan

Savonjoella on paikkansa Vimpeliläisten sydämessä. Ihmiset tuntevat etenkin sen osan, joka virtailee kylän keskustan läpi ja Saarikentän ympäri. Kuluvana talvena Savonjokea on ruopattu tulvasuojelun nimissä. Viime kesänä kunnostettiin riippusilta. Joessa elelee myös eväkkäitä, mm. taimenta ja harjusta. Kuinka joki voi ja kuinka sen tilaa voisi parantaa?

Savonjoki on minullekin merkityksellinen pikkujoki, koska siellä opettelin perhokalastuksen perusteita. Kirjoitin joesta vuonna 2014 lyhyen luonnehdinnan ja kalareissurapsan (lue täältä)

Savonjoelle on tyypillistä tulviminen keväisin jäidenlähdön aikaan. Kun lumi sulaa ja vesi täyttää uoman, jäät lähtevät vauhdilla ja muodostavat pahimmillaan jääpatoja uhaten keskustan rakennuksia ja infraa. Jääpatojen ja tulvimisen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi jokea ruopattiin talven 2016-2017 aikana. Aika näyttää riittävätkö toimet.


Kuten jo aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, Savonjoen valuma-alueella ei ole yhtäkään järveä tai lampea tasaamassa virtaamaa. Aikanaan suot olivat Savonjoen valuma-alueen "luontainen pesusieni", joka pidätti tehokkaasti sulamis- ja sadevesiä. Termiä käyttää Anssi Eloranta Ilkassa julkaistussa kirjoituksessaan (lue täältä).

Sotien jälkeen alkanut, muutama kymmenen vuotta sitten huippuunsa viritetty tehomaankäyttö kutisti myös Savonjoen valuma-alueen "pesusienen" murto-osaan siitä, joka se aikanaan on ollut. Turvemaiden metsät ojitettiin, raivattiin pelloksi tai otettiin turvetuotantoon. Katsokaapa Vimpelin seutua peruskartalta - sieltä ei montaa hehtaaria luonnontilaista suota löydy.

Tyypillistä näkymää peruskarttalehdellä. Alajärven puoleista Savonjokea.

Tehokkaasta maankäytöstä on tietenkin ollut ja on yhä kiistattomat yhteiskunnalliset hyötynsä. Puuntuotanto (lue: kasvu) on lisääntynyt kuivatuksen myötä, pellot tuottavat rehua tai viljaa ja turvepellot energiaa. Samalla on kuitenkin syntynyt ympäristöhaittoja, jotka kohdistuvat erityisesti vesiluontoon.

Yksi haitoista on virtaamien äärevöityminen ja luonnottoman voimakkaat kevättulvat jäidenlähtöineen. Tulvahaittojen torjunnassa tulisi katseita luoda myös Savonjoen latvoille, jossa maa-alueiden vedenpidätyskyvyn lisääminen palvelisi tulvasuojelun lisäksi myös vesiensuojelua koko joen ja myös Lappajärven tilan osalta. Huomio olisi tuolloin ongelmien alkulähteillä.

Taimen riippusillan alta (2007). Savonjoki on koti Lappajärvessä syönnöstävälle taimenelle. Potentiaalia olisi nykytilaa parempaankin.

"Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenhoitosuunnitelman" mukaan Savonjoen veden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi (kalaston vuoksi), joskin tila on uhattuna (lähde). Lisäksi on arvioitu, että suhteellisen pienillä kuormitusta vähentävillä toimilla joen tila voisi parantua entisestään.

Vedenhoitosuunnitelmassa kiintoaineksen huuhtoutuminen on tunnistettu yhdeksi Savonjoen ongelmista. Huomioimalla tunnollisesti vesiensuojelun määräykset metsätalouden, maatalouden sekä turvetuotannon toimissa voidaan saada aikaan parannuksia.

Toki turvetuotannon lisäämiseen Savonjoen valuma-alueella tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Savonjoen ongelma on nimittäin kiintoaines, jota turvetuotantoalueilta vapautuu vesistöihin etenkin tulvahuippujen aikana huomattavia määriä.

Uutta Savonjoen varteen raivattua peltoa: ojat suoraan jokeen,

pelto rantaan saakka. Vesiensuojeluko huomioitu?

Savonjoen tilaa voisi parantaa monin aktiivisin toimin kansalaisten toimesta. Metsästysseurojen ja maanomistajien yhteistyönä perustamat kosteikot ovat yksi erinomainen keino edistää vesiensuojelua, lisätä vedenpidätyskykyä ja parantaa alueen riistakantoja (lue lisää).

Myös pienvesien eli sivu-uomien (miksei pääuomankin) kunnostukset edistävät asiaa ja lisäävät kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Kalastuskunta ja luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, hox!

Olisi tosi hienoa, jos moisiin töihin löytyisi sellaista talkooinnostusta, kun mikä nähtiin Vimpelin keskustan tuntumassa olevan riippusillan kunnostamisessa.


Savonjoki on vimpeliläisten joki, jota on syytä vaalia koko matkaltaan.