Sunnuntai, lokakuun kahdeksas. Puoli yhdeksän illalla. Pikkutytöt
tuhisevat sängyissään. Ehkä isillä on nyt aikaa napsutella muutama sananen
kesän kalareissuista yhteen.
Tämä projekti 60+ on nimittäin saamassa päätöksensä: 60
senttiä taimenta tuli ylitettyä kesällä. Vieläpä kahdesti. Ensimmäinen kerta
tosin naapurimaasta, mutta kuitenkin.
Tässä yhteenveto.
Kymönkoski 16.4.2017
Ystäväni Hanna ja Janne, suoraan Helsingin sykkivästä Kalliosta,
saapuivat Keski-Suomeen koettamaan onnea sumarikalastuksen parissa (sumukorento
= taimenen ruokaa). Ilma olikin korea vaan ei korento. Päivä sujui rattoisasti
mm. Jannen uutta switchiä testaillen ja makkaraa paistellen. Muutama korrikin
nähtiin, muttei yhtään taimenta.
Joku kirottu otus kävi tosin syömässä osan minun
ryynimakkaroista nuotion viereltä kalassa ollessamme.
Kalastusta: n. 6 tuntia
Saalis: 0
Keihärinkoski 13.5.
Vesi huiteli tulvalukemissa ja oli kovin kylmää. Järven
rannassa oli vielä vähän jäätäkin. Uhmasin arktisia oloja ja pistäydyin
heittelemässä muutaman tunnin Keihärillä.
Työkaluna oli Orvis Helios Switch, jolla uppokärkisten
siimojen pommittaminen hieman kauemmaskin rannasta onnistui maukkaasti. Olihan
koskella kahluukielto, jota piti kunnioittaman.
Yksi taimen kävin kurkistamassa ohi kulkevaa perhoa. Siinäpä
kaikki. Kävin muuten kosken yläosilla ja ainakin näin korkealla vedellä siellä
olikin yllättävän hyvä kalastella.
Kalastusta: n. 4 tuntia
Saalis: 0
Kymönkoski 25.6.
Juhannuksena elimistöön kertyy hieman kuonaa. Se on
hyvä lähteä polttamaan kalalle. Otin Kymölle ilta-/yöluvan ja hilpaisin rantaan
muksujen nukahdettua, n. kymmeneltä.
Sillan yläpuolelta, kivien takusista yhytin useammankin
tärpin ja sain nätin n. 40 luonnonkalan oloisen vesselin tinselillä. Niskalta
väsyttelin Orviksen Superfinellä (#4) käärmeen muotoisen istarin, joka erehtyi
puremaan skateria.
Lisäksi sain yhden kalan. Mökillä olin aamuyöstä. Melko
väsyneenä.
Kalastusta: n. 6 tuntia
Saalis: 3 taimenta
Keihärinkoski 29.6.
Lomaillessa tekee joskus mieli. Kalaan.
Keihärillä oli koko koski vapaana torstaina klo 6:00- 18:00.
Arvelin, että edellinen porukka olisi jo poistunut ennen aamun tunteja, jolloin
koski olisi saanut rauhoittua. Päätin varata luvan.
Olin rannassa klo kuusi. Mukana pari vapaa, kevyttä
pinturointia ja raskaampaa striimeröintiä. Mörkökiven luona tömähti heti
kunnolla. Spuddler oli kiinni eväleikkaamattoman, n. 50+ cm taimenen
rintaevässä. Vähän iski ohi.
Rannempana sain koukutettua myös hieman pienemmän, nätin
luomun. Jokunen kala irtosi rynnistäessään längistä koskeen. That’s life.
Yhdeksän maissa olin jo tekemässä lähtöä pois. Harkitsin
kuitenkin heittäväni kosken alimmat peilit pikaisesti jollain pintaperholla.
Skater! Sehän voisi toimia.
Jostain syystä päätin sitaista perhon #7 settiin. Ihan hyvä
ratkaisu se olikin.
Viistäessäni perhoa peilissä siihen nimittäin rysähti ihan
kunnolla. Kala nousi pintaan ja hyökkäsi apinan raivolla koukkuun. Taistelu ei
ollut mikään maata mullistava. Taimen lähinnä juroi ja teki muutaman syöksyn.
Kohtalaisen kovassa virrassa haavitseminen oli kuitenkin yllättävän hankalaa.
Lopulta, liekö viides yritys, onnistuin. Siitäkös riemu
repesi! Tasan 60 senttiä. Eväleikattu tosin. Muutama kuva ja takaisin jokeen.
Tosin jälkikäteen vasta tajusin, että kosken säännöt olisivat sallineet
papittamisen.
60 cm ! ! !
Kesäinen Keihärinkoski
Loppusanat
Tarinan siitä toisesta yli ”kuuskymppisestä” kirjoittelen
toiseen blogiin eli lohtapanyt.blogspot.fi. Tämä kala tuli nimittäin
lohenpyynnin sivutuotteena. Siirryn kirjoittelemaan sinne ja projekti 60+ jää
toistaiseksi uinumaan tähän.
Jollain tavalla tämä projekti sai minut muuttamaan
suhtautumista järvitaimenen kalastukseen eteläisessä Suomessa. Varsinkin tuon
60 cm ylityksen jälkeen ei inspiraatiota koskikalastukseen enää juuri ollut
(pl. pohjoisen lohijoet). Varmaan se tosin palailee hetkittäin.
Syntyi myös itsekritiikkiä: miksi minun pitäisi mennä
kiusaamaan uhanalaista otusta jokivarsiin ehdoin tahdoin? Varsinkin kun
merkittävä osa näistä harvinaisuuksista on ikään kuin kiertopalkintoja, joita
porukka koukuttaa pitkin kesää useampiakin kertoja. Ja sitten ne oikeasti
vaeltavat suuryksilöt ovat jo lähes lottovoittoja. Tai ainakaan minun osaaminen
ja paikkatuntemus eivät riitä niiden tavoittamiseen.
Miksi en keskittyisi kalastamaan yhä enemmän kalalajeja,
joilla pyyhkii hyvin. Voisinpa pistää seuraavaksi tavoitteeksi perhokuhan. Tai
vaikka useamman. Ihan sopaksikin saakka. Minulla on tähän ainakin hyvä paikka
tiedossa, ja vieläpä ihan hyvällä hollilla.
Jigikuha pannulla. Luulen, että perhokuha maistuu paremmalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti