Siellä sun täällä 21.-25.5.

Viikko 21 oli varsinainen kalastusviikko. Työreissu vei pitkin Pohjanmaata - samalla myös kalavesien äärelle. Vapavälineet kulkivat siis mukana.

Kirjolohen mätiä, sittisontiaisia ja sittisontiaiskalamiehen jättämä tupakkiaski.

Viikonloppuna oli puolestaan vuorossa pidempään suunniteltu koskisessio Jannen kanssa. Reissu, joka jälleen kerran oli puhdasta A-luokkaa.

Säitä piteli ja hellelukemia kolkuteltiin. Kala oli silti suhteellisen hyvin syönnillään. Väliin mahtui toki hiljaisempiakin hetkiä.

Lajikirjokin alkoi karttua. Eräästä koskesta täräytti puolen kilon poranokka eli tuttavallisemmin hauki. Komea harjuskin käväisi koukussa - mittaa kokonaista 43 cm. Kirjolohet olivat taasen minua fiksumpia.

Huopanalla pääsin kokemaan varsin säväyttävän matsin. Tarjoilin Torikoskessa kiventakusen peiliin isoa pinturia. Koukunmutkasta roikkui 40 cm tapsi, johon sitaistuna Pheasant Tail -nymfi.

Yhtäkkiä siimaa vietiin - ja kunnolla. Menisikö tämä blogi jopa katkolle?

Kala juroi hetken montussaan, kunnes lähti ryntäämään alavirtaan. Tietenkin väärältä puolelta isoa kiveä. Siima kiersi kiven takaa ja kala veti toiseen suuntaan. Hetken kikkailtuani sain piuhat irti - vain todetakseni, että kala oli kiertänyt toisenkin kiven ja oli jo kaukana välisuvannossa.

Pyysin Jannea kiiruhtamaan toiselle puolelle jokea, josta siiman voisi saada ronkittua vapaaksi. Mies ehti maantiesillalle saakka, kun siima irtosi jälleen.

Kuntoilu on kivaa. Vai mitähän sanoo Janne?

Jottei jännitys olisi ollut tässä, niin kiinnike löystyi ja kela irtosi vavasta. Kolmosluokan GTFour & Didan kela eivät oikein natsaa yhteen!!!

Kelakiinnike, joka ei futaa

Vedin väsynyttä kalaa suoraan siimasta haavia kohti. Kävi se näinkin, kun otukselta alkoi olla virta pois. Mutta mitä ihmettä? Kala pakittaa! Koon 12 # nymfi oli kalan pyrstössä kiinni ja koukku jo melkein suorana.

Mittaa 45 cm, rasvaevä leikattu. Blogi saa siis jatkua.

Kai sitä nyt kehtaa yhdestä "ruppikalastakin" kuvan esitellä.

Yhteenveto:

Paikka: Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen taimenvedet
Aika: 21.-25.5.2014
Kalastusta yhteensä: 20h
Saalis: 5 taimenta (20-35 cm ja 45 cm), 2 harjusta ja hauki

Lestijoki 17.5.2014

Lauantaille oli tiedossa työreissu Keski-Pohjanmaalle. Pakkasin kalavehkeet ja koiran autoon. Nyt olisi hyvä senssi käydä tutustumassa Lestijokeen, jossa elää yksi Suomen viimeisistä luonnonvaraisista meritaimenkannoista.

Tai pikemminkin rippeet siitä.

Lestijärvestä alkunsa saava virta on yläosiltaan varsin erämaista. Varsinaisia koskipaikkoja on suhteellisen vähän. Joki virtailee laajojen suoalueiden läpi ja teitä pitkin pääsee jokivarteen vain muutamista paikoista. Vesi on alueelle epätyypillisesti varsin kirkasta ja laadultaan jopa erinomaista.

Ei suotta "köyhän miehen Lapiksi" kehuttua seutua.

Kalalajeista yläosilla tavataan kirjolohia sekä harjusta. Tankkiauto tuo ensin mainittuja säännöllisesti kansallispukukansan iloksi. Lisäksi yläosilla elelee rippeet luontaisesta taimenkannasta.

Meritaimen ei ole aikoihin yläosille saakka päässyt. Siitä on pitänyt huolen 1920-luvulla rakennettu Korpelan voiman pato.

Muutama päivä sitten padolla käyttöön otettu kalatie antaa kuitenkin ainakin mahdollisuuden taimenelle nousta jopa Lestijärveen saakka. Parkkikoskella on toki vielä pohjapatorakennelmaa, joka toimii ainakin vahvana hidasteena taimenen nousulle.

Kalastusta yläosilla Raiviolla oli harrastamassa melkoisa joukko. Muutama asuntoautokin  oli paikalla. Koska kyse oli kalastuskauden avauksesta, ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Oli tainnut joillekin muutama "kalaöljykin" valua kurkusta alas.

Tarjoilin kaloille perinteisiä kirjoperhoja, leechejä ja zonkereita muutaman tunnin ajan ilman tapahtumia. Yhtä rantamontussa möllöttänyttä kirjolohta piinasin useallakin eri perholla, vaan ei.

Kyseinen kirjolohi näytti siltä, että sillä oli kutukuopan kaivaminen mielessä. Tämä aiheutti ristiriitaisen fiiliksen. Mitä, jos nämä vieraat asuttavat jossain vaiheessa joen luontaisesti? Pelottavaa...

Vaan pelkäämisen sijasta keskityin kalastukseen. Vesi todella oli kirkasta. Mieleni virittyi väkisinkin parin vuosisadan takaiseen tilanteeseen, jolloin taimenen tuikit olisivat illan hämyssä täyttäneet vedenpinnan tällä "kalkkivirralla".

Jätin Raivion ruuhkan taakse, ja otin pitkän siirtymän Kannukseen, Niskankoskelle. Paikka on yksi ehkä varmimpia paikkoja tavoittaa nousutaimen. Koski olikin varsin maukkaan oloinen myös kalastuksellisesti. Ruuhkaa ei ollut.

Kalastelin alaosalla olevaa mukavaa niskan "imua", josta tartutin kaksi n. 25 cm istaritaimenta. Nousukalat ja kirjolohet loistivat poissaolollaan. Päätin lähteä ajelemaan kohti kotia yötä myöten.

Lestijoesta jäi varsin positiivinen fiilis. Tulen varmasti palaamaan tänne uudelleen. Joelle ja sen kalakannoille olisi kuitenkin paljon tehtävää, jotta se saataisiin täyteen kukoistukseensa. Siihen on kuitenkin täydet mahdollisuudet, kunhan toimeen vain ryhdytään riittävän ajoissa.

Paikka: Lestijoki, Raivio ja Niskankoski

Aika: 17.5.2014

Kalastusta: 5 tuntia

Saalis: 2 taimenta n. 25 cm (toisella merkki VW 0998)

Kyrönjoki 11.5.2014

Sunnuntai-iltana tuli pakottava tarve päästä ulkoiluttamaan perhovapaa. Laihian lähinurkilla ei ole kovin paljoa vaihtoehtoja, jos virtaavassa vedessä haluaa kalastaa.

Laihianjoessa on houkuttelevan näköisiä koskia. Niitä asuttavat lähinnä luupäät, joiden kalastus virtavedestä on ihan mukavaa ajanvietettä. Veden laatu on sen verran heikolla tolalla, että taimen ei joessa menesty.

Vähän kivenheittoa kauempana Laihialta lipuu Pohjanmaan suurvirta, Kyrönjoki. Vähän- ja Isonkyrön alueella on useampia koskia, jonne kesäaikana istutetaan kirjolohia. Lisäksi joessa elelee haukiarmada. Kymppikalat eivät ole harvinaisuuksia.

Joessa on kuitenkin ainakin teoriassa myös taimenia. Siksi raapaisin muutaman sanan reissusta.

Poikkesin ostamassa kalastusluvan Isonkyrön keskustan Tarjantti -nimiseltä grilliltä. Siitäpä tuli muuten eilinen euroviisufinaali mieleen. Hmmm - strange!

Aloitin kalastuksen Perttilänkoskelta. Ei tapahtumia. Mielenkiintoisen näköinen paikka. Palaan tuonne vielä toistekin kahluuvarusteiden kera.

Pudottelin alemmas Hypäjänkoskelle. Niskalla siimaan jysähti jokin. Lyhyen ottelun vastapeluria veikkasin haueksi tai taimenenpenikaksi, vaan näkemättä jäi.

Koskella oli vanhoja pato- ja myllyrakennelmia, joita koristivat graffitit ja seksuaalisiin vähemmistöihin viittaavat sanoitukset. Omaleimaista.

Pohjalaista erityisfiilistä kalastukseen loivat tuulahdukset navetalta.

Kun tapahtumia ei liiemmälti ollut, siirryin vielä hetkeksi Myllykoskelle. Siellä oli muitakin kalastajia. Paikalliset pojat olivat juuri nostaneet parikiloisen hauen. Olivat muikeana.

Mukavasti sain menemään pari tuntia. Aina ei pidä olla liian ronkeli kalapaikan valinnan suhteen. Täytyy poiketa useamminkin.

Paikka: Kyrönjoki

Aika: 11.5.2014

Kalastusta: 2 tuntia, klo 18-20

Saalis: 0

Nokisenkoski 3.5.2014

Ystävälläni Rokki-Antilla on mökki Rautalammilla Nokisenkosken kupeessa. Usein on ollut puhetta vierailusta niillä nurkilla kalastuksen merkeissä. Nyt se kävi toteen.

Kotimökiltä on matkaa Nokiselle semmoisen reilut sata kilometriä. Se ei tunnu missään, kun on kalastuksenkiilto silmissä. Perillä olin noin yhdeksän maissa aamusta.

Pari paikallista pikkujuippia olivat aloittelemassa kalastusta ja kertoivat saaneen edellispäivänä 10 taimenta. Epäilivät vähän, että uskonko. No uskonhan minä. Se on uskottava, kun savolainen kertoo.

Anttikin saapui paikalle ja päästiin aloittelemaan kalastus. Liekkö viides heitto Antilla, ja uistimeen tarttui noin 45 cm pirteä taimen. Oli miehen ensimmäinen! Harmi, kun se pääsi livahtamaan otteesta ennen kuvausta. Mahtava alku!!

Antti väsyttää

Koski oli minulle uusi tuttavuus. Erilainen se on kuin tutummat Huopana ja Keihäri. Koska pudotuskorkeutta on maltillisesti, ei varsinaista kosken pauhua ole monessakaan paikkaa kalastettavaksi. Sen sijaan syvemmän puoleista nivaa, mietoja kuohuja ja maukkaita kiventauksia on siellä täällä.

Nokisella ollaan valveutuneesti asetettu alamitat kohdilleen. Luonnonkalat pitää vapauttaa ja rasvaeväleikatulla minimi on lain vaatimat 60 cm. Harjuksetkin saavat kasvaa ihan miehekkään kokoisiksi, sillä niitä saa pamputtaa vasta puolimetrisestä alkaen.

Päivä oli kaikkiaan oikeinkin onnistunut. Kyllä se vain niin on, että kalastus on sosiaalista toimintaa ja että kunnon kalakaveri muodostaa vähintään 75 % reissun onnistumisesta.

Urpo ja Turpo

Saaliskin oli kohtuullinen. Saimme päivän mittaan yhteensä kaikkiaan reilut kymmenen taimenta, alamittaisia tietty kaikki. Harjuksiin ei saatu kontakteja vaikka nymfilitkaakin kokeilin siellä täällä.

Kaikki kalat olivat kotoisin tankkiauton letkusta. Vähän niinkuin se sähkö, jota saa töpselistä. Tavallaan surullista, mutta kuitenniin täysin totta. Eipä sitä kalastettavaa näillä koskilla liiemmälti olisi ilman jatkuvia istutuksia.

Onhan sen luonnonkalan koukkuun saaminen tosin astetta haasteellisempaa. Ainakin ne koukkuja ja verkkoja väistelleet körmyt ovat oppineet keskimääräistä viisaammiksi.

Vaan olisiko lopulta kuitenkin kaikkein kestävintä siirtyä täällä Etelä-Suomessa kalastelemaan vaikkapa rantojen vihernieriöitä eli haukia? Niitä kyllä riittää. Ja niistä saa samettisen makuisia hampupurilaisia. Todistettu juttu!

Enpä kuitenkaan vaivu vielä synkkyyteen vaan jatkan projektiani. Ehkäpä teen jonkun sivujuonteen haukivesille ja kerron tarkemmin siitä.

Paikka: Nokisenkoski

Aika: 3.5.2014

Kalastusta: 7 tuntia

Saalis: 6 taimenta (25-42 cm)