Nokisenkoski 3.5.2014

Ystävälläni Rokki-Antilla on mökki Rautalammilla Nokisenkosken kupeessa. Usein on ollut puhetta vierailusta niillä nurkilla kalastuksen merkeissä. Nyt se kävi toteen.

Kotimökiltä on matkaa Nokiselle semmoisen reilut sata kilometriä. Se ei tunnu missään, kun on kalastuksenkiilto silmissä. Perillä olin noin yhdeksän maissa aamusta.

Pari paikallista pikkujuippia olivat aloittelemassa kalastusta ja kertoivat saaneen edellispäivänä 10 taimenta. Epäilivät vähän, että uskonko. No uskonhan minä. Se on uskottava, kun savolainen kertoo.

Anttikin saapui paikalle ja päästiin aloittelemaan kalastus. Liekkö viides heitto Antilla, ja uistimeen tarttui noin 45 cm pirteä taimen. Oli miehen ensimmäinen! Harmi, kun se pääsi livahtamaan otteesta ennen kuvausta. Mahtava alku!!

Antti väsyttää

Koski oli minulle uusi tuttavuus. Erilainen se on kuin tutummat Huopana ja Keihäri. Koska pudotuskorkeutta on maltillisesti, ei varsinaista kosken pauhua ole monessakaan paikkaa kalastettavaksi. Sen sijaan syvemmän puoleista nivaa, mietoja kuohuja ja maukkaita kiventauksia on siellä täällä.

Nokisella ollaan valveutuneesti asetettu alamitat kohdilleen. Luonnonkalat pitää vapauttaa ja rasvaeväleikatulla minimi on lain vaatimat 60 cm. Harjuksetkin saavat kasvaa ihan miehekkään kokoisiksi, sillä niitä saa pamputtaa vasta puolimetrisestä alkaen.

Päivä oli kaikkiaan oikeinkin onnistunut. Kyllä se vain niin on, että kalastus on sosiaalista toimintaa ja että kunnon kalakaveri muodostaa vähintään 75 % reissun onnistumisesta.

Urpo ja Turpo

Saaliskin oli kohtuullinen. Saimme päivän mittaan yhteensä kaikkiaan reilut kymmenen taimenta, alamittaisia tietty kaikki. Harjuksiin ei saatu kontakteja vaikka nymfilitkaakin kokeilin siellä täällä.

Kaikki kalat olivat kotoisin tankkiauton letkusta. Vähän niinkuin se sähkö, jota saa töpselistä. Tavallaan surullista, mutta kuitenniin täysin totta. Eipä sitä kalastettavaa näillä koskilla liiemmälti olisi ilman jatkuvia istutuksia.

Onhan sen luonnonkalan koukkuun saaminen tosin astetta haasteellisempaa. Ainakin ne koukkuja ja verkkoja väistelleet körmyt ovat oppineet keskimääräistä viisaammiksi.

Vaan olisiko lopulta kuitenkin kaikkein kestävintä siirtyä täällä Etelä-Suomessa kalastelemaan vaikkapa rantojen vihernieriöitä eli haukia? Niitä kyllä riittää. Ja niistä saa samettisen makuisia hampupurilaisia. Todistettu juttu!

Enpä kuitenkaan vaivu vielä synkkyyteen vaan jatkan projektiani. Ehkäpä teen jonkun sivujuonteen haukivesille ja kerron tarkemmin siitä.

Paikka: Nokisenkoski

Aika: 3.5.2014

Kalastusta: 7 tuntia

Saalis: 6 taimenta (25-42 cm)