Savon- ja Poikkijoki 28.-29.6.2014

Lahjattomat treenaa, sanotaan. Rokettirollia piti kuitenkin käydä soittamassa lauantaina, sillä keikka lähestyy uhkaavasti. Illalla oli jälleen hyvä hetki mennä rauhoittumaan kotijoen varteen. Siis kuuntelemaan ininää.

Kävellessä jokirantaan tapasin pyypoikueen. Olivat selvinneet kylmistä keleistä, joten hyvä niille.

Vesi oli tosi vähissä. Tennareissa olisi voinut "kahlailla". Sää vaikutti kuitenkin lupaavalta ja "itikkaa" oli ilmassa. Tuumasin hiipparoida jokivartta alaspäin muutaman kilometrin ja kalastella näkyviä eli tuikkivia kaloja. Helpommin sanottu kuin tehty...

Liki ensimmäiseen heittoon tärähti kiinni pirtsakka 30 cm taimen. Sitten hiljeni. Pudottelin jokivartta alaspäin, kunnes minut yllätti peripohjalainen maisema.

Mitä pe***että?

Niin vaan oli tehty uutta peltoa jokivarteen. Ja nimenomaan jokivarteen saakka. Ehkäpä metrin verran oltiin jätetty suojakaistaa rantaviivan ja mulloksen väliin. Ei edes puustoa oltu jätetty rantaviivaan muodon vuoksi.

Tuohon kun sitten käydään iskemässä pa**akuorma, niin puhutaan pohjalaisesta vesiensuojelusta

Jatkoin kiukusta huolimatta kalastusta. Pian pääsinkin jallittamaan pinnassa säännöllisesti näyttäytyvää kalaa. Vaan olipas muuten läksynsä oppinut kaveri! Ei kelvannut pikkuperhotarjoukset. Vaihdoin spuddleriin ja kohta olikin 30 cm TODELLA läski vihrenieriä siiman jatkeena.

Ilma jäähtyi, mutta kalat olivat yhä aktiivisia. Samalla tosi vaikeita pyytää. Vaikka kuinka hiipparoi rantaan ja heitti puskien suojista, niin kala karkkosi viimeistään siinä kohtaan kun perho putosi veteen.

Aina ei vain osaa. Videolle tallentuikin luvattoman paljon matskua, jossa perho on välillä puussa ja välillä niskassa. Pitää leikata joku "Worst of" -kokoelma talven pitkinä iltoina.

Saldoksi ei illan mittaan kertynytkään sitten yhtä limatuubia ja 15 senttistä taimenta enempää.

Kävin vielä yön kähmässä spottailemassa tuikkeja Poikkijoen varressa. Ei näkynyt. Liekkö +5 C lämpötila saanut kalat rauhoittumaan.

Sunnuntaina harjusta

Treenit loppuivat hyvissä ajoin, joten päätin pistäytyä tunnin keikan joella. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten mitään huippureissua en odottanut.

Kulta-oranssia Spurgutinseliä kuitenkin vietiin. Tai taimenet lähinnä tökkivät sitä.

Pupan kun vaihtoi, niin kohta oli siimassa harjus! Varsin mukava yllätys. Eikä aikaakaan, niin toinen. Harjus olikin lopulta ihan hyvällä otillaan ja koukussa kävi irrotettavana puolisenkymmentä 15-25 cm purje-evää.

Kalassa 6 h
Saalis: 2 taimenta (15 ja 25 cm), 2 haukea ja 5 harjusta

Äyskoski 15.-17.6.2014

Tuttuni Happi kyseli keväällä mahdollisuuksistani osallistua peruutuspaikalle, erään konkariporukan vuotuiselle kalareissulle Äyskoskelle. Koska olin kuullut tarinoita, jossa rokkirentutkin onnistuvat jekuttamaan ronskin kokoisia taimenia sieltä, olin heti myyty ja lupauduin reissuun.

Tarjolla oli tyypillisestä kala(rymy)reissusta poikkeuksellisesti laadukas majoitus sekä ruokailut. Eihän sekään haitannut. Sitä tulee vanhempana mukavuudenhaluiseksi.

Sunnuntaina perillä odotti hurjan kokoinen ruoka-annos ja pöydän ääressä mukavia kalakavereita. Kalastuksen sai aloittaa täydellä vatsalla.

Muutama sana Äyskoskesta

Äyskoski eli Lohimaa on yksi Suomen ”korkealaatuisin koskikalastuskohde” majoitus-, ruokailu- ja kokoustilapuitteineen. Paikalle saa järjestettyä isommankin mittakaavan tapahtumia.

Kosken kalastuskulttuuri on muuttunut kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjolohi-istutuksista on hankkiuduttu eroon (liki) kokonaan. Samalla reppujakkaran kilinä rannassa on hiljentynyt. Kaikki taimenet vapautetaan eli Äsy on puhdas Catch & Release -kohde.

Nykyisellään ”Äsyn” kalakanta on hyvällä mallilla. Reilun kilometrin mittaisesta koskesta on mahdollisuus tavoittaa todellisia möhkäletaimenia. Viime vuonna suurin köllikkä venytti mittanauhan reilusti yli 70-sentin.

Isoja taimenia on hyvät mahdollisuudet vähintään nähdä. Sopivalla hetkellä kalat ovat kovinkin aktiivisia ja näyttäytyvät pinnassa ruokaillen.

Tai säikäyttävät kalastajalta kalsarit pyykkiin ja katkovat siimat heti ensimmäisellä syöksyllä.

Fish on!

Kun ilmavirta on pohjoisen puolella, lämpötila laskee roimasti ja eskimon pieru tuoksahtaa, taimen on harvoin kovin aktiivinen. Tämmöinen oli tilanne Äyskoskella kesäkuun puolessa välissä.

Tekijämies osaa haastavissa oloissa sopeuttaa kalastustekniikkaansa, ja kaivaa taimenet haaviin vaikka millaisissa olosuhteissa. Näin kävi tälläkin kertaa. Oli mukava seurata, kun porukan taitajat aika ajoin koukuttivat kaloja. Samalla sai itsekin oppia omaan tekemiseen.

Sain myös todeta peruskoulussa annetun opetuksen todeksi: vesi on märkää. Putosin nimittäin puolen tunnin kalastuksen päätteeksi koskeen selälleni. Kahluuhoususta vettä sisään ja puhelin hukkui kuoliaaksi.

Sitä ei ole enää parikymppinen fysiikaltaan. Henkisesti toki saatan hetkittäin olla nuorempikin. Huono yhdistelmä.

Ensimmäinen ilta oli sääolosuhteiltaan kohtuullinen. Yksittäisiä taimenia spottailin silloin tällöin hyppäämässä – ilmeisesti vain puhtaasta ilosta. Ruokailevia kaloja en onnistunut havaitsemaan.

Kalastelin aina aamun tunneille saakka uitellen lähinnä erilaisia streamereita – spuddlereita sekä tinseleitä. Ei vaan tullut nykyn nykyä. Hiton mukavaa oli silti!

Toinen päivä

Lyhyiden yöunien ja aamupalan jälkeen oli jälleen virtaa onkia. Suuntasin yläkoskelle. Sillan alta onnistuin koukuttamaan puolen kilon säyneen ja koskesta yksi tärppi tinseliin.

Palattuani alakoskelle kokeilin uittaa tinselin kävelysillan yläpuolella, aivan joen rannassa sijaitsevan ison kiven taakse. Sieltä ampui (varsin laiskasti) ihan hyvän kokoinen körmy.

Uuden uutukainen ysikinttuinen 6# Vision Cult pääsi tosi toimeen ja näyttikin pian kyntensä. Pian haavissa oli tämän kesän ennätystaimen. Mittaa kolme senttiä vajaa maaginen alamitta.

Jiihaaa!! Oli aika pitää oluen mittainen tauko.

Kuvakaappaus körmystä GoPro -videopätkältä

Parin tunnin kuluttua samassa paikassa toinen, liki samankokoinen körmy yritti tinseliin hypyllä kiinni. Ei tarttunut.

Koskella on vuorokausirauhoitus klo 15-18 välisenä aikana. Silloin on hyvä pitää ruokatauko ja kenties sitoa muutama ottipeli. Sidontapenkissä syntyikin musta s(m)urffilauta, valkoinen kettumuddler sekä oranssi-kultainen tinseli (joka sai jostain syystä nimen ”spurgu”).

Ilta sujui hiljaisissa merkeissä, kunnes puolen yön maissa hyytävässä kelissä kalat intoutuivat pintomaan. Olen joskus aktiivisempaakin menoa nähnyt, mutta silti oli mukavaa päästä kalastamaan ”näkökaloja”.

Koitin tarjoilla erilaisia pupia, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä ei enää tässä vaiheessa ollut virtaa keskittyä satasella.

Ronskisti laitoin siimaan aikaisemmin sitomani mustan surffarin ja johan alkoi tapahtua. Koukutin lyhyen ajan sisään kaksi n. 45 senttistä pikkutaimenta. Kyllä - ne ovat pikkutaimenia tällä koskella.

Pääsin myös seuraamaan, kun Happi tarjoili hyvän kokoiselle kalalle kaiken näköistä sutturaa – vaan ei kelvannut. Itsekin koitin kalalle surffilautaa tarjota. Tarjoukseksi jäi.

Paikalle tarvittiin reissun röytäjä Teemu. Eipä mennyt kauaa, niin pupaa vietiin. Harmiksi kyllä kala irtosi ennen haavia.

Kolea sää pakotti miehet vielä saunaan aamuyön tunneilla. Hyvää se kieltämättä tekikin.

Kolmas päivä

Viimeisestä päivästä ei ole paljoa kerrottavaa. Sää meni vielä huonommaksi – ”lämpöä” kokonaista +3, luoteistuuli ja pirtsakka kesäsade.

Silti oli intoa vielä heittää muutaman tunnin sessio. Vaan kalalla ei ollut intoa syödä.

Reissu oli selkeästi kesän paras, vaikka kala ei osoittanut yhteistyökykyä. Porukka oli oikein mukava ja osaavilta herroilta tarttui korvan taakse monta kuumaa vinkkiä.

Näitä lisää!