Äyskoski 15.-17.6.2014

Tuttuni Happi kyseli keväällä mahdollisuuksistani osallistua peruutuspaikalle, erään konkariporukan vuotuiselle kalareissulle Äyskoskelle. Koska olin kuullut tarinoita, jossa rokkirentutkin onnistuvat jekuttamaan ronskin kokoisia taimenia sieltä, olin heti myyty ja lupauduin reissuun.

Tarjolla oli tyypillisestä kala(rymy)reissusta poikkeuksellisesti laadukas majoitus sekä ruokailut. Eihän sekään haitannut. Sitä tulee vanhempana mukavuudenhaluiseksi.

Sunnuntaina perillä odotti hurjan kokoinen ruoka-annos ja pöydän ääressä mukavia kalakavereita. Kalastuksen sai aloittaa täydellä vatsalla.

Muutama sana Äyskoskesta

Äyskoski eli Lohimaa on yksi Suomen ”korkealaatuisin koskikalastuskohde” majoitus-, ruokailu- ja kokoustilapuitteineen. Paikalle saa järjestettyä isommankin mittakaavan tapahtumia.

Kosken kalastuskulttuuri on muuttunut kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjolohi-istutuksista on hankkiuduttu eroon (liki) kokonaan. Samalla reppujakkaran kilinä rannassa on hiljentynyt. Kaikki taimenet vapautetaan eli Äsy on puhdas Catch & Release -kohde.

Nykyisellään ”Äsyn” kalakanta on hyvällä mallilla. Reilun kilometrin mittaisesta koskesta on mahdollisuus tavoittaa todellisia möhkäletaimenia. Viime vuonna suurin köllikkä venytti mittanauhan reilusti yli 70-sentin.

Isoja taimenia on hyvät mahdollisuudet vähintään nähdä. Sopivalla hetkellä kalat ovat kovinkin aktiivisia ja näyttäytyvät pinnassa ruokaillen.

Tai säikäyttävät kalastajalta kalsarit pyykkiin ja katkovat siimat heti ensimmäisellä syöksyllä.

Fish on!

Kun ilmavirta on pohjoisen puolella, lämpötila laskee roimasti ja eskimon pieru tuoksahtaa, taimen on harvoin kovin aktiivinen. Tämmöinen oli tilanne Äyskoskella kesäkuun puolessa välissä.

Tekijämies osaa haastavissa oloissa sopeuttaa kalastustekniikkaansa, ja kaivaa taimenet haaviin vaikka millaisissa olosuhteissa. Näin kävi tälläkin kertaa. Oli mukava seurata, kun porukan taitajat aika ajoin koukuttivat kaloja. Samalla sai itsekin oppia omaan tekemiseen.

Sain myös todeta peruskoulussa annetun opetuksen todeksi: vesi on märkää. Putosin nimittäin puolen tunnin kalastuksen päätteeksi koskeen selälleni. Kahluuhoususta vettä sisään ja puhelin hukkui kuoliaaksi.

Sitä ei ole enää parikymppinen fysiikaltaan. Henkisesti toki saatan hetkittäin olla nuorempikin. Huono yhdistelmä.

Ensimmäinen ilta oli sääolosuhteiltaan kohtuullinen. Yksittäisiä taimenia spottailin silloin tällöin hyppäämässä – ilmeisesti vain puhtaasta ilosta. Ruokailevia kaloja en onnistunut havaitsemaan.

Kalastelin aina aamun tunneille saakka uitellen lähinnä erilaisia streamereita – spuddlereita sekä tinseleitä. Ei vaan tullut nykyn nykyä. Hiton mukavaa oli silti!

Toinen päivä

Lyhyiden yöunien ja aamupalan jälkeen oli jälleen virtaa onkia. Suuntasin yläkoskelle. Sillan alta onnistuin koukuttamaan puolen kilon säyneen ja koskesta yksi tärppi tinseliin.

Palattuani alakoskelle kokeilin uittaa tinselin kävelysillan yläpuolella, aivan joen rannassa sijaitsevan ison kiven taakse. Sieltä ampui (varsin laiskasti) ihan hyvän kokoinen körmy.

Uuden uutukainen ysikinttuinen 6# Vision Cult pääsi tosi toimeen ja näyttikin pian kyntensä. Pian haavissa oli tämän kesän ennätystaimen. Mittaa kolme senttiä vajaa maaginen alamitta.

Jiihaaa!! Oli aika pitää oluen mittainen tauko.

Kuvakaappaus körmystä GoPro -videopätkältä

Parin tunnin kuluttua samassa paikassa toinen, liki samankokoinen körmy yritti tinseliin hypyllä kiinni. Ei tarttunut.

Koskella on vuorokausirauhoitus klo 15-18 välisenä aikana. Silloin on hyvä pitää ruokatauko ja kenties sitoa muutama ottipeli. Sidontapenkissä syntyikin musta s(m)urffilauta, valkoinen kettumuddler sekä oranssi-kultainen tinseli (joka sai jostain syystä nimen ”spurgu”).

Ilta sujui hiljaisissa merkeissä, kunnes puolen yön maissa hyytävässä kelissä kalat intoutuivat pintomaan. Olen joskus aktiivisempaakin menoa nähnyt, mutta silti oli mukavaa päästä kalastamaan ”näkökaloja”.

Koitin tarjoilla erilaisia pupia, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä ei enää tässä vaiheessa ollut virtaa keskittyä satasella.

Ronskisti laitoin siimaan aikaisemmin sitomani mustan surffarin ja johan alkoi tapahtua. Koukutin lyhyen ajan sisään kaksi n. 45 senttistä pikkutaimenta. Kyllä - ne ovat pikkutaimenia tällä koskella.

Pääsin myös seuraamaan, kun Happi tarjoili hyvän kokoiselle kalalle kaiken näköistä sutturaa – vaan ei kelvannut. Itsekin koitin kalalle surffilautaa tarjota. Tarjoukseksi jäi.

Paikalle tarvittiin reissun röytäjä Teemu. Eipä mennyt kauaa, niin pupaa vietiin. Harmiksi kyllä kala irtosi ennen haavia.

Kolea sää pakotti miehet vielä saunaan aamuyön tunneilla. Hyvää se kieltämättä tekikin.

Kolmas päivä

Viimeisestä päivästä ei ole paljoa kerrottavaa. Sää meni vielä huonommaksi – ”lämpöä” kokonaista +3, luoteistuuli ja pirtsakka kesäsade.

Silti oli intoa vielä heittää muutaman tunnin sessio. Vaan kalalla ei ollut intoa syödä.

Reissu oli selkeästi kesän paras, vaikka kala ei osoittanut yhteistyökykyä. Porukka oli oikein mukava ja osaavilta herroilta tarttui korvan taakse monta kuumaa vinkkiä.

Näitä lisää!