Rokkia ja perhokalastusta! Niin se olla pitää. Bänditreenien jälkeen on kiva mennä rauhoittumaan jokivarteen. Rummut ovat lyömäsoitin, perhovapa ei. Kontrastit ovat mukavia elämässä.
Illalla treenien jälkeen siis kopaisu joelle, jossa minuun aikoinaan tarttui perhokalastuskipinä. Kotijoelle.
Savonjoesta
Savonjoella on mittaa vajaat 40 kilometriä. Se saa alkunsa Möksyn kylän perukoilta, Savonjärvestä, ja laskee vetensä Lappajärveen. Pudotuskorkeutta näiden järvien välillä on reilut 110 metriä. Joen mitalle mahtuu siis koskea ja kuohua.
Yläosiltaa joki on puromainen ja leveyttä on luokkaa metri, pari. Jossain Alajärven Karstaperän kohdalla voi alkaa puhua jo joesta.
Koskelan kylän kohdalla Savonjokeen yhtyy Poikkijoki, joka on Pohjanmaan joelle epätyypillisesti varsin hyvänlaatuinen vedeltään. Tätä edesauttaa sen reitti kalkkipitoisten maiden lävitse. Hieno pikkujoki sekin. Ansaitsee oman tarinansa.
Laskiessaan Vimpelin saarikentän ohi joki muuttuu suvantomaiseksi. Viimeiset kilometrit ennen järveä voidaankin laskea periaatteessa pitkulaiseksi lahdeksi.
Koska Savonjoen varrella ei ole järviä tasaamassa tulvahuippuja, joki on erittäin herkkä sateille Kuivaan aikaan pärjää lenkkareilla, sateen jälkeen tarvitaan joskus kahluuvarusteet.
Valuma-alueen metsäojitukset sekä soiden suorainainen r****minen turvetuotantoon vaikuttavat myös omalta osaltaan virtaamaan voimakkaaseen vaihteluun SEKÄ veden kiintoaineen määrään. Joessa onkin monessa kohtaan varsinaisia varsinaisia vellipohjia. Vesi on tummapaahtoisen kahvin väristä.
No. Taimen on kohtuullisen sitkeä otus. Onneksi. Rajansa ne on toki silläkin.
Savonjoen kalakannoista
Joessa siis elää ja lisääntyy taimenkanta. Kalojen keskikoko on varsin pieni. Silloin tällöin siimaan saattaa narahtaa 40-50 cm lurjus, mutta harvassa ovat. Ja vaikeita pyytää.
Lappajärvestä kudulle nousevat yksilöt ovat kookkaimpia.Lukumääräisesti niitä ei hirveästi ole - ainakaan oman tietämykseni mukaan. Myös istutusten painopisteen vaihtuminen kuhaan on omalta osaltaan vaikuttanut Lappajärven ja sitä kautta Savojoen taimentilanteeseen. Huom. tilanteeseen, EI taimenkantaan.
Voidaan kuitenkin karkeasti heittää arvio, että Savonjoki sivupuroineen on Lappajärven taimenen merkittävin poikastuotantoalue. Olisi kova juttu, jos sen potentiaali hoksattaisiin, ja iänikuiset istutukset voitaisiin vaihtaa elinympäristökunnostuksiin (mm. kutusoraikot, vaellushidasteiden poistot).
Kyllä se taimen osaa nimittäin itsekin lisääntyä - jos sille annetaan mahdollisuus.
Myös ranta-alueiden maanomistajien vesiensuojelulliset ratkaisut vaikuttavat melko paljon joen ja lopulta myös järven tilaan. Mm. kunnon pintavalutuskentät ja rannan suojavyöhykkeet ovat tätä päivää, mutta eipä näitäkään edelleenkään ihan joka paikassa näe.
Ojien ja purojen perkaaminen ihmissilmää ja korvainväliä miellyttäväksi (esim. Paaluoman peltoaukealla pari vuotta sitten) eivät varmasti myöskään edesauta Savonjoen vedenlaatua.
Eikä sitä turvetuotantoa tarvisi enää laajentaa. Aariakaan.
Kalalle
Savonjoesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Blogi on kuitenkin rajallinen, joten jatkan vuodatusta joskus toiste. Nyt kalareissustakin pari sanaa.
Pamautin rantaan ns. "peltiladon taakse" kahdeksan jälkeen illalla. Varsin tuttu ja hieno paikka kalastaa. Aikanaan kunnostettu pätkä.
Paikalle olivat ehtineet ystäväni Kosti ja hänen pikkupoikansa Rasmus.
Ja niinhän se kävi, että (the) Rasmus kepitti koko porukan. Kolmannella heitolla poika oli rykäissyt joen kalaksi ihan hyvän, arviolta 40 senttisen taimenen.
Me muut pyysimme lähinnä tyhjää. Joen vesi oli noussut (liki) tulvakorkeuteen sateiden vuoksi, ja kalat olivat melko laiskalla otilla. Ja otit olivat lähinnä näitä velvoiteistutuksista peräisin olevia 10-15 senttisiä sinttejä.
Kävin vielä ennen lähtöäni kokeilemassa pari tunnettua ottimonttua, mutta hiljaista piteli.
Kotijoki on kotijoki. Siellä on aina kiva piipahtaa.
Illalla treenien jälkeen siis kopaisu joelle, jossa minuun aikoinaan tarttui perhokalastuskipinä. Kotijoelle.
Savonjoesta
Savonjoella on mittaa vajaat 40 kilometriä. Se saa alkunsa Möksyn kylän perukoilta, Savonjärvestä, ja laskee vetensä Lappajärveen. Pudotuskorkeutta näiden järvien välillä on reilut 110 metriä. Joen mitalle mahtuu siis koskea ja kuohua.
Yläosiltaa joki on puromainen ja leveyttä on luokkaa metri, pari. Jossain Alajärven Karstaperän kohdalla voi alkaa puhua jo joesta.
Koskelan kylän kohdalla Savonjokeen yhtyy Poikkijoki, joka on Pohjanmaan joelle epätyypillisesti varsin hyvänlaatuinen vedeltään. Tätä edesauttaa sen reitti kalkkipitoisten maiden lävitse. Hieno pikkujoki sekin. Ansaitsee oman tarinansa.
Laskiessaan Vimpelin saarikentän ohi joki muuttuu suvantomaiseksi. Viimeiset kilometrit ennen järveä voidaankin laskea periaatteessa pitkulaiseksi lahdeksi.
Koska Savonjoen varrella ei ole järviä tasaamassa tulvahuippuja, joki on erittäin herkkä sateille Kuivaan aikaan pärjää lenkkareilla, sateen jälkeen tarvitaan joskus kahluuvarusteet.
Valuma-alueen metsäojitukset sekä soiden suorainainen r****minen turvetuotantoon vaikuttavat myös omalta osaltaan virtaamaan voimakkaaseen vaihteluun SEKÄ veden kiintoaineen määrään. Joessa onkin monessa kohtaan varsinaisia varsinaisia vellipohjia. Vesi on tummapaahtoisen kahvin väristä.
No. Taimen on kohtuullisen sitkeä otus. Onneksi. Rajansa ne on toki silläkin.
Savonjoen kalakannoista
Joessa siis elää ja lisääntyy taimenkanta. Kalojen keskikoko on varsin pieni. Silloin tällöin siimaan saattaa narahtaa 40-50 cm lurjus, mutta harvassa ovat. Ja vaikeita pyytää.
Lappajärvestä kudulle nousevat yksilöt ovat kookkaimpia.Lukumääräisesti niitä ei hirveästi ole - ainakaan oman tietämykseni mukaan. Myös istutusten painopisteen vaihtuminen kuhaan on omalta osaltaan vaikuttanut Lappajärven ja sitä kautta Savojoen taimentilanteeseen. Huom. tilanteeseen, EI taimenkantaan.
Voidaan kuitenkin karkeasti heittää arvio, että Savonjoki sivupuroineen on Lappajärven taimenen merkittävin poikastuotantoalue. Olisi kova juttu, jos sen potentiaali hoksattaisiin, ja iänikuiset istutukset voitaisiin vaihtaa elinympäristökunnostuksiin (mm. kutusoraikot, vaellushidasteiden poistot).
Kyllä se taimen osaa nimittäin itsekin lisääntyä - jos sille annetaan mahdollisuus.
Myös ranta-alueiden maanomistajien vesiensuojelulliset ratkaisut vaikuttavat melko paljon joen ja lopulta myös järven tilaan. Mm. kunnon pintavalutuskentät ja rannan suojavyöhykkeet ovat tätä päivää, mutta eipä näitäkään edelleenkään ihan joka paikassa näe.
Ojien ja purojen perkaaminen ihmissilmää ja korvainväliä miellyttäväksi (esim. Paaluoman peltoaukealla pari vuotta sitten) eivät varmasti myöskään edesauta Savonjoen vedenlaatua.
Eikä sitä turvetuotantoa tarvisi enää laajentaa. Aariakaan.
Kalalle
Savonjoesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Blogi on kuitenkin rajallinen, joten jatkan vuodatusta joskus toiste. Nyt kalareissustakin pari sanaa.
Pamautin rantaan ns. "peltiladon taakse" kahdeksan jälkeen illalla. Varsin tuttu ja hieno paikka kalastaa. Aikanaan kunnostettu pätkä.
Paikalle olivat ehtineet ystäväni Kosti ja hänen pikkupoikansa Rasmus.
Ja niinhän se kävi, että (the) Rasmus kepitti koko porukan. Kolmannella heitolla poika oli rykäissyt joen kalaksi ihan hyvän, arviolta 40 senttisen taimenen.
Me muut pyysimme lähinnä tyhjää. Joen vesi oli noussut (liki) tulvakorkeuteen sateiden vuoksi, ja kalat olivat melko laiskalla otilla. Ja otit olivat lähinnä näitä velvoiteistutuksista peräisin olevia 10-15 senttisiä sinttejä.
Kävin vielä ennen lähtöäni kokeilemassa pari tunnettua ottimonttua, mutta hiljaista piteli.
Kotijoki on kotijoki. Siellä on aina kiva piipahtaa.
Missä on tuo "peltilato"? Olen muuttanut aikoja sitten pois Vimpelistä ja nuo paikat keskustan ulkopuolella ovat vieraita. Mieli tekisi käydä pahimmat perhotnitkut poistamassa jossain muualla kuin kakkurilla. En käy kovin usein Vimpelissä, joten voit huoletta kertoa salaisen ottipaikkasi minulle ilman pelkoa, että rannassa olisi ruuhkaa kun ens kerran sinne tulet! =)
VastaaPoista