Kauden 2015 taputtelua

Kalastuskausi 2015 oli taimenen pyynnin osalta todella ohut. Aika kului mukavasti pienen Hennin kanssa sekä mökin terassin laajennusta värkätessä. Oman osuutensa soppaan toi tukikohdan siirtyminen Laihialta Kempeleeseen.

Lapväärtinjoella kävin tekemässä pari kevätreissua - ohkaisin tuloksin. Savonjoella, kotijoellani, kävin vain kahtena päivänä, Huopanankoskella en kertaakaan. Keihärillä poikkesin kahdesti.

Kesä oli siis totaalisen poikkeava edellisestä. Eikä se 60 senttiä mennyt vieläkään rikki - yllätys!

Kalassa taimenvesillä touhusin yhteensä n. 33 tuntia. Saalis rajoittui vain kahteen taimeneen, joista kummallakaan ei päästä Guinnesin ennätysten kirjaan saati suurkalarekisteriin.

Panostinkin tällä kaudella erityisesti lohen pyyntiin. Ruotsin ja Norjan joilla kalakannat ovatkin keskimäärin paremmassa kunnossa. Matkustamiseen tosin joutuu käyttämään enemmän aikaa. Satsaus kuitenkin kannatti, ja ennätykset paukkuivat kesän mittaan.

Päätin tätä myöten aloittaa erillisen blogin lohenkalastuksen ympäriltä. Se löytyy osoitteesta:



http://lohtapanyt.blogspot.fi/

Kirjailen tänne raporttini lohenkalastusreissuilta sekä muuta asiaan kuuluvaa. Pidän toki yllä tätäkin projektia - aina sinne saakka, kun maaginen 60 sentin raja menee rikki. Siihen saattaa hetki kuluakin.

Fantsu kaveri Henni kertoo loistavaa kalajuttua.

Kuusisaari 7.8.2015

Kävin oikaisemassa perhosiiman kissanpierun aikaan perjantaina Oulujoen Kuusisaaressa. Ennen työpäivää siis. Ilmeisesti senssit hopeakylkisen saamiseen ovat paikkaan nähden vähintäänkin kohdillaan: Merijoen kalatiessä on näkynyt elämää ja netissä kertoillaan saaliista.

Kalaa olikin liikkeellä. Näin puolenkymmentä loheen (?) molskausta. Muutama ihan heittoetäisyydellä. Eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneet perhoistani.

Heittely oli kuitenkin mukavaa. Testailin uutta switch -settiä, joka vaikuttikin oikein passelilta. Seuraavalla kaudella se pääsee tositoimeen Finnmarkin pikkujoilla.

Kalastusta: 2 tuntia
Saalis: 0

Finnmark 25.7.-1.8.

Kesän 2015 lohestuksen osa II tapahtui Finnmarkissa, Norjassa. Ei sinänsä mikään yllätys. Mukana oli tällä erää vanha kunnon Korpivaara sekä Saksan vahvistus, Hannes. Viimeksi mainittu oli ensimmäistä kertaa kalastamassa perholla. Opastettavaa oli siis luvassa. Mukaan lähti myös kalakoira Maisa.

Valitsimme tänä vuonna kohteeksi yhden aiemmilta reissuilta kovin tutun joen sekä sen lähistöltä meille täysin tuntemattoman, mutta perin lupaavan pikkujoen. Lupavuorokausia oli käytettävissä kaikkiaan kuusi kappaletta.

Lauantai 25.7.

Hannes poimittiin hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen kyytiin Ivalon lentokentältä. Ensimmäistä kertaa muuten latasimme akkuja matkan varrella, joka olikin keski-ikäistyville ukoille varmaan ihan hyvä juttu. Matkaa oli enää maltillisesti. Illan suussa olimmekin jokivarressa, luvat perstaskussa ja vapa ojossa.

Leirin pystyttämisen jälkeen suuntasimme läheisille pooleille, joissa ei ihmeempiä vielä tapahtunut. Saipahan heitettyä pahimmat poltot pois.

Sunnuntai 26.7.

Aamuherätys oli kovin aikaisin. Ajatuksena oli hyökätä poolille heti kissanpierun aikoihin. Ennen muita. Vaan perkele, olimme myöhässä. Kaksi ottipaikkaa varattu. Päästimme Hanneksen tykittämään vapaata paikkaa ja menimme kiltisti jonoon montulle.

Heittovuorollani huomasin, että Hannesilla on vapa mutkalla. Käännyin kesken perhon uiton ja huikkasin tästä Korpivaaralle. Samalla minunkin vapa taipui. Ihan kunnolla. Samaan aikaan Hanneksen kala putosi.

Punaista bomberia maistanut montun konna ei pudonnut. Se antoi oikein maukkaat väännöt. Kelmi yritti livistää Korpivaaran längistä. Perho oli kuitenkin tiukasti kielessä kiinni.

Bomberia purrut montun konna (C/ Korpivaara)

Pyrstöstä kiinni, perho irti, parit kuvat, mittaus ja kala uimaan. Liian iso syötäväksi tähän leiriin. Mittaa oli kertynyt 87 senttiä (jonka tosin ensi tohinassa katsoin 97 sentiksi).

Päivä eteni tuon jälkeen maukkaasti. Talsimme tutustumaan uusiin pooleihin. Sieltä hitsailimme pari pirteää tittiä. Hanneskin pääsi pitelemään joitain kaloja, mutta ne valitettavasti irtosivat. Yksi ihan hyvän kokoinenkin!

Korpivaara väsyttää, Mikko yrittää olla asiantuntija (C/ Hannes)

Päivä oli siis jokseenkin huippu. Sen kruunasi huippuruoka. Söimme nimittäin tittiä moneen tapaan. Ehkäpä yllättäen parasta oli sushi: juuri joesta nostettu lax, josta Korpivaara veisteli muutaman siivun. Raakana!

Korpivaaran keittiössä

Illalla maistui muutama huikka Taliskeria.

Maanantai 27.7.

Uusi päivä koitti melko viileänä ja tuulisena. Se ei kalastusta haitannut. Hannes näytti nyt kyntensä. Ensimmäinen lohi oli tosiasia! Pieni eurotitti nakersi Red Francista ja lyhyen matsin jälkeen se saatiin haaviin kuvattavaksi. Mies oli onnesta muikeana.

Hanneksen eurotitti

Kalastelimme tuon jälkeen iltapäivään saakka ilman mainittavia tapahtumia. Purimme leirin ja lähdimme tsekkaamaan uuden joen.

Leirin pystyttämisen ja lupien ostamisen jälkeen Hannes jäi leiriin nukkumaan. Se oli lohihulluista vähän outoa. Sovimme, että hänet haetaan vähän illemmalla kalalle. Tuota ennen kerkesimme tarkastamaan pari lupaavan näköistä poolia ja nappaamaan yhden hyvän kokoisen titin. Kalaa näytti olevan liikkeellä. Hypyt paljastivat

Parempi titti

Hanneksen noudettuamme palasimme samoille nurkille heittämään. Löysimme paikan jossa oli mukavasti polttopuutakin. Nuotio kehiin ja äijää uuniin.

Korpivaaran aiemmin päivällä tylsäksi manaama pooli piti kaikesta huolimatta käydä tsekkaamassa. Ensimmäisellä laskulla tärähti tärppi ja yksi titti nousi rannalle. Seuraavalla karkuutin yhden. Ihan hyvä tämä tylsä pooli.

Tiistai 28.7.

Kalastus jatkui hyvien yöunien jälkeen. Ilma alkoi olla varsin säinen. Menimme tutustumaan uuteen osaan jokea. Ei aikaakaan, kun näin Korpivaaran vavan mutkalla ylävirran puolella. Titti kävi tsekkaamassa miehen parran.

Allekirjoittanut keskittyi lohisopan keittoon. Samalla Korpivaara taisteli uuden titin kanssa. Mahtavaa! Tämä tuli hitsaillen.

Sopan jälkeen tilanne hiljeni eikä yksittäisiä nousuja huolimatta kaloihin saatu kontakteja. Palasimme joelle nro 1 ja kalastimme illan ilman raportoitavaa. No, hieman säätöä oli kalastusvälineiden desinfioinnin kanssa. Se olkoot toinen stoori.

Keskiviikko 29.7.

Päätimme ottaa keskiviikosta oikein urheilupäivän. Ei siinä ettei aiemminkin olisi liikuttu: maanantainakin tuli talsittua vähintään 15 km. Etsiydyimme aiemmilta reissuilta tutulle koskipoolille, josta hitsipilliin narahtikin yksi tittilöinen. Harmiksi se sylki perhon silmille.

Hieman ylempää sitten tärähti taas ihan kunnolla. Meressä verkoista hieman osumaa ottanut 74 cm jalka kävi katsomassa kameraa hyvien vääntöjen jälkeen. Punainen bomber oli taas rautaa.

Kävimme vilkaisemassa myös aivan uutta aluetta. Sieltä löytyikin mikroskooppinen pooli tai pikemminkin monttu, jossa kala pintoi aktiivisesti. Opastin Hannesia lähestymään paikkaa varoen ja tarjoamaan perhoa eri suunnista. Eipä kuitenkaan nakertanut.

Neuvoin miestä odottamaan tovin ja kävin sillä aikaa itse vilkaisemassa seuraavaa lupaavan näköistä paikkaa n. 500 metrin päässä. Palatessani Hannes oli muikeana. Hän oli keksinyt sopivan suunnan uittaa perho kalojen eteen eikä tuulikaan ollut tuolla tavoin häirinnyt. Mies kepitti kaksi tittiä.

Hannesin titti nro 2 (C/ Hannes)

Pitihän se sitten itsekin kokeilla. Hitsillä tietenkin. Kaksi sieltä nakersi, joista toinen poistui omaehtoisesti hyvissä ajoin ennen rantaa.

Janne oli tällä väliin kepittänyt kaksi tittiä hitsaillen. Huippupäivä!!! Illalla tosin kilometrit tuntuivat jaloissa...

Torstai 30.7.

Suuntasimme taas joen yläosille ja aloitimme kenties tunnetuimmalta poolilta. Siellä tosin oli porukkaa ihan riittävästi. Aurinko paistoi lämpimasti, joten erikoiskonstit oli otettava käyttöön.

Pari poolia alempana totesimme kalaa olevan mukavasti. Yksittäisiä hitsipillin tsekkauksia lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut. Tuumasin kokeilla jotain täysin erilaista. Vauhdilla uitettu isohko Green Monkey hoitikin sitten homman, titti rantaan. Valitettavasti osuma oli hiukan suun ulkopuolella. Toinen koukku oli lisäksi kiduksissa, joten kalasta tuli ruokaa.

Korpivaara tuumasi vaihtaa myöskin vihreän apinan kehiin ja kepitti kohta toisen titin. Eipä kalastus voi paremmaksi muuttua!

Korpivaara vääntää

Illalla suuntasimme viimeisen luvan hankintaan ja ruoanlaittoon. Matkalla täytimme kylmälaukun lumella ja laskimme mäkeä.

Hanneksen pyytämä grillattu titti oli kenties parasta lohta jota kuunaan on maistanut. Sen kruunasi kuubalainen sikari ja pienet viskihuikat.

Freesimpi kalapönö

Päättelimme ehtoon kalastamalla alaosan maukkaalla poolilla. Paikallinen vanhempi herrasmies koukutti sieltä noin kolmen kilon kalan. Meidän tapahtumat rajoittuivat kahteen varovaiseen tärppiin.

No, pitihän sitä sen verran säätää, että jonkun (luultavasti minun) jättämä koukku jäi Hannesin kahlareiden persuuksiin kiinni. Onneksi ei nahkoihin.

Näytteenottoa vai kaverin auttamista?

Kalastuksen jälkeen allekirjoittanut ja Korpivaara olivat aivan kuitteja, mutta saksanmies olisi halunnut herätä jo 4:30, jotta ehtisi apajille. Päädyimme kuitenkin maltilliseen 7:00 herätykseen. Olihan tässä jo röydetty.

Perjantai 31.8.

Viimeinen päivä, joko? Prkl. Näin se viikko lentää kuin siivilä. Yläosien ottipaikoilla oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa puoli päivää. Hieno sessiohan siitä kehkeytyikin.

Hannes nappasi paikalliselta herralta, Kjetililtä saamallaan perholla hyvän titin. Allekirjoittanut puolestaan sai vielä pinturi- ja hitsititin. Molemmat lähtivät kotiin tuomisiksi.

Kaksi ruokakalaa ja karvaturpaa

Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli jälleen parasta A+ -luokkaa. Paluumatkalla alkoi jo seuraavan vuoden reissun suunnittelu. Tänne on päästävä uudestaan ja uudestaan. Tauti on parantumaton.

Huipputiimi!!

Keihärinkoski 21.7.2015

Vaikka olen viettänyt suuren osan kesästä mökillä, kalaisten vesien äärellä, pyyntiin en ole montaa kertaa ehtinyt. Nyt haistelin sopivan hetken käydä tsekkaamassa Keihärinkosken tilanne ja lämmitellä samalla seuraavan viikon Finnmarkin reissua varten.

Koskella ei näkynyt muita. Vesi oli yhä kesän tapaan varsin korkealla, joten kaikille pelipaikoille ei ollut asiaa ainakaan tämän pojan kahluutaidoilla. Nakkelin erilaisia streamereita kiventakusiin ja -etusiin, mutta mitään ei tapahtunut. Yksittäinen pieni taimen taisi pyörähtää perässä.

Vaihdoin taktiikkaa ja lisäsin vihreän nro 12 pupan 40 cm siiman päähän streamerin perään. Ensimmäinen heitto ja kala kiinni pupassa. Hetken nujuttuaan se kuitenkin irtosi.

Seuraavan kiven takana, aivan rantapuskien alla, siimaan jyrähti hyvä kala. Se vetäisi kuitenkin perukkeen kiven koloon ja komealla hypyllä nappasi perhot matkaansa. Olisiko ollut luokkaa 50-55 cm?

Koskelle oli tällä välin tullut toinenkin kalastaja. Vaihdoimme kuulumiset ja jatkoin kalastusta vastarannalla.

Kahlasin alimpien kuohujen luo, jossa kalaa pintoikin  mukavasti. Eikä aikaakaan, kun siimasta vietiin. Kala oli jo haavin ulottuvilla, kun se yhtäkkiä löysi teräsmiehen voimat ja kiskaisi parikymmentä metriä alavirtaan. Sieltä se ei liikahtanut vaikka mitä tein.

Jouduin vaihtamaan asentopaikkaa rantaan, josta sain vinssattua taimenen lähelle. Se oli perhana vaihtanut perhon paikkaa suusta pyrstöön. Aika kehveli, n. 45 cm istarilötkö.

Kalan jälkeen onnistuin vielä pudottamaan yhden ihan ok kokoisen kalan. Ja aurinkolasit. Reissu oli siis kenties hieman tappion puolella. Mutta enpä osannut harmitella.

Kalastusta: 5 tuntia
Saalis: taimen 45 cm

Lohen perässä 13.-19.6.

Omituinen kala tuo lohi. Se saa monet käyttäytymään pöhkösti. Niin myös minut. Vai mitä sanotte, onko seuraavassa mitään järkeä?

Se alkaa jo loppukesästä. Nimittäin seuraavan kesän lohenkalastuksen suunnittelu. Mihin? Milloin? Jne.

Tuossa vaiheessa tuoreessa muistissa ovat välineistön puutteet. Tietenkin se on sopiva hetki tehdä vähän vapa-, siima- ja kelahankintoja. Alennuksessa kun loppukaudesta yleensä ovat. Ja seuraavalla kaudella voipi olla tarvetta. Ihan ne vain vähäsen maksavat. Ihan vähäsen.

Köyhän ei kannata ostaa paskaa.

Talvi sujuu suunnitellessa ja perhoja sitoessa. Viikonloppuihin kuuluu pari erikoisolutta, viskihuikka ja höyhenten sekä karvojen kiinnittämistä koukkuihin sekä putkiin. Perhorasiat tyhjenevät toisesta päästä ("aika paskan näköinen, tuskin päätyy siiman päähän") ja täyttyvät toisesta ("pitäähän sitä nyt pari tällaistakin olla. Ehkä myös pari tuommoista").

Kalastustarvikeliikkeestä tarttuu AINA jotain uusia karvatukkoja tai kimalteita matkaan. Ihan niin kuin muksuna karkkikaupassa.

Valon määrä lisääntyy. Kuume kasvaa. Varusteiden tsekkausta ja puutteiden toteaminen. Tarvittavat hankinnat. Tarpeettomat hankinnat.

Kesä koittaa, reissu alkaa. Sukat pyörii jalassa ja kuupassa viiraa. Ensimmäinen vuorokausi heitetään liki kellon ympäri. Kunnes huomaa olevansa liki tukevan kännin kaltaisessa olotilassa.

Siihen väliin rauhoittuminen ja kunnon unet.

Heittokin alkaa sujumaan. Liian vähän on taas tullut sitäkin treenattua. Miksi? Aika kallista ja aikaa syövää hommaa mennä opettelemaan heittoa lohijoen rantaan.

Reissu ohi. Tyhjä olo, mutta kuitenkin aivan täysi. Paluumatkalla alkaa seuraavan reissun suunnittelu.

Tätä on (lohi)hulluus.

---------

Kahluuhommia

Niin, siitä reissusta. Edelläoleva täsmäsi tismalleen tämän sekä parin aikaisemman vuoden kiertoon. Erona oli se, että tänä vuonna kausi aloitettiin jo kesäkuussa, rakkaassa länsinaapurissamme.

Koska kohde oli täysin uuden tyyppinen Finnmarkin pikkujokiin tottuneelle, lähdimme opastetulle reissulle. Tämä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi!

Janne huispaa jengissä

Voin sanoa, että heitimme pitkää päivää: 14-18 h / vrk. Loppuviikosta alkoi olla paikat melko lailla jumissa. Varsinkin kun työstäminen tapahtui upposiimoilla ja varsin raskailla kahden käden seteillä.

Hopeankiilto ajaa kuitenkin uskomattomiin suorituksiin.

Uskoa tämä homma vaatii. Saldoksi jäi omalle kohdalle yksi ylös saatu kala ja kolme lyhyttä matsia, jotka päätyivät pudotukseen eli kalan irtoamiseen. Yhden näistä sössin itse, kahdelle ei mahtanut mitään.

Se ylös saatu oli varsin nätti, kirkas vastanoussut kolli. Mittaa 103 cm ja paino luokkaa 11 kg eli ihan kliffa putte. Ensimmäinen kymppikilon ja metrin rajan ylittänyt vedenelävä. Onnea oli matkassa, sillä kala oli ilmeisesti vasta noussut alapuolisen kosken, eikä sillä ollut järjettömiä menohaluja, kuten monella muulla tuon joen kaloista tuntui olevan.

Todistimme nimittäin tapauksen, jossa vähintään 15 kg vesseli raapaisi vajaan sadan metrin syöksyn ja vei perhosiiman mukanaan. Mennessään se pirulainen vetäisi siimasta sen verran lujasti, että kalastajan näpit meninvät verille.

 Enkat paukkuu ja ukko leijuu

Toverini Korpivaara onnistui myös nappaamaan hyvän, liki 90 cm vesselin. Oppaamme Tommikin osoitti taitonsa ja vetäisi reissun aikana parikin nättiä kalaa, joista suurempi oli varreltaan 110 cm.

Hopiata on

Pitäisiköhän sitä ensi vuonnakin...?

Keihärinkoski 9.6.

Projekti on näemmä ollut jäissä, vaikka jonkin kerran olen päässyt myös kalalle kesäkuun mittaan. Ehkäpä syy on jonkinasteisessa "netittömyydessä". No mitäs pirua, raapaistaan nyt sitten kaksi raporttia.

Tiistai-iltana työreissun jälkeen olimme sopineet työporukan kanssa pienen tutustumisreissun Keihärinkoskelle. Jengi oli luvan alkaessa vavat tanassa jokivarressa. Vesi oli varsin korkealla, joten ainakin kahlaamisen suhteen luvassa oli jännittäviä hetkiä.

Yllättävän hiljaista kuitenkin oli ainakin kalojen suhteen. Illan saldo oli yksi 20 cm istarinpenikka ja pari appuraa. Se oli aika vähän neljän porukalta.

Tärppejä sen sijaan sateli kaikkiaan reilut kymmenen. Mieleenpainuvin oli alakuohujen isomuksen kurkistus kultaoranssiin tinseliin.

Kesäkausi kuitenkin avattu! Illalla soitimme kitaraa ja oli kivaa.

 Poijjaat vispaa (C/ A. Ahlholm)

Kalastusta: 6h
Saalis: 20 cm taimen

Savonjoki vappuna ja Oulunjoki (Kuusisaari) 18.5.

Päivitykset ovat viivähtäneet muuttokiireistä johtuen, mutta nyt tarjoutui sopiva hetki raportoida parista reissusta kalavesien äärelle. Eikä huolta, 60+ ei mennyt rikki. The story goes on.

Savonjoki 30.4. ja 1.5.

Vapunaattoa voi viettää kaupungissa päissään. Siis ihmisillä lakit päissään. Tai sitten meillä maalla voi vaihtoehtoisesti heittää lippalakin päähän ja lähteä joelle heilumaan.

Vimpelin kuuluisalle Savonjoelle suuntasimme vapunaaton iltana työkaveri Fransin kanssa. Mies oli hankkinut perhovälineet. Niitähän oli päästävä testaamaan. Setti rakenneltiin jokirannassa. Kohta jo siima viuhui ja perukkeessa oli pari tuulisolmua.

Kalantulo oli nihkeää, vaan oli vesikin vielä kovin korkealla ja kylmää, ehkä +6 asteista. Suomeksi sanottuna siis emme vain osanneeet soveltaa kylmään veteen sopivia kalastustekniikoita.

Semmoista on kalastus.

Seuraavana päivänä kävin pyörähtämässä toisen, semmoisen reilun tunnin mittaisen reissun jokivarressa.  Kalantulo oli jälleen ohuenpuoleista. Muutama tärppi perhoon, josta ilmeisesti hetkeä aikaisemmin oli katkennut koukku mutkastaan.

Semmoista on kalastus.

Jostain syystä ajatus liikahti jokivarressa Facebookissa näkemääni vanhaan karttaan. Sen oli piirtänyt Nils Röring niminen henkilö 1770-luvulla. Kartassa on Lappajärvi sekä sen valuma-alue sekä Ähtävänjoki.

Lappajärven seutua liki 350 vuoden takaa (Lähde: Heikki Rantatupa, historialliset kartat)

Olisipa nyt aikakone. Kävisin tarkistamassa, nousiko lohi tuolloin merestä aina Savonjokeen saakka. Näin lienee ollut, kunnes Ähtävänjoki valjastettiin vesivoimalle.

Ajatus harhaili edelleen. Ollapa edelleen tuo tilanne. Ei tarvitsisi joka kesä ajaa 1500 kilometriä pohjoista kohti lohen perässä.

Savonjoki 30.4.-1.5.
Kalastusta 6 tuntia
Saalis: 0

Kuusisaari / Oulujoki

Sain tuttavalta testiin Beulah -merkkisiä vapoja. Suuntasin töiden jälkeen testaamaan niitä Kuusisaareen. Paikka sijaitsee Merikosken voimalaitoksen alapuolella. Rannasta on ihan oikea mahdollisuus naruttaa meritaimen. Porukka käy myös soutamassa alueen virtaa.

Testasin alkuun Beulah Onyxia 12,9-jalan mitassa seiskaluokkaisena. Kyllä kähti. Voi veljet, mikä setti!! Tällainen tumpelokin sai nättejä siimalooppeja aikaiseksi ja perho ulottui sinne reilun parinkymmenen metrin päähän.

Lopputulos: Beulah lähti tilaukseen, mutta luokkaa raskaampana ja jalkaa pidempänä.

Siirryin nakkelemaan Scottin #10 Skagshittiä. Ristus kun se olikin vaikeaa! Perho tuli useampaan otteeseen heitossa kohti ruppia, niin että hirvitti. Heittokurssi alkuviikosta tulee tarpeeseen.

Oulujoki 18.5.

Kalastusta 1,5 tuntia

Saalis: 0

Lapväärtinjoki 18.4.2015

Vielä perjantaina pähkäilin, lähtisinkö lauantaiaamusta Raippaluodon suuntaan haukia kiusaamaan tai meritaimenta metsästämään. Mielen päällä oli myös heittotreenit kahden käden vavalla. Yksi hyvä paikka tähän on Lapväärtinjoki. Samalla nimittäin olisi mahdollisuus saada 60 cm rikki.

Voiton vei heittotreenit.

Matkaan päätti lähteä myös kollega Frans. Treffit tehtiin seitsemäksi Vaasan motarin varren ST1:lle.

Jokivarressa oltiin kahdeksan maissa. Luvat takataskussa ja mieli muikeana. Muutama muukin kalastaja oli jo Peruskoskelle eksynyt. Tai löytänyt.

Persukoski

Aloitimme kalastuksen Storholmenin kärjestä. Paikka suorastaan tuoksahtaa stoppipaikalta meritaimenelle. Paikalle saapui pian yksi natiivi. Rupattelimme niitä näitä ja kuulimme muutaman kalajutunkin. Tosia olivat. Ehkä.

Pari kuumaa vinkkiä saatiin ottipaikoista.

Ottiperho - vain hetkeä ennen pohjaan tarttumista. Toisella heitolla, prkl.

Kala ei kuitenkaan ollut otillaan. Tai no. Frans naruutti mukavan, muutaman sadan gramman ahvenen. Vesi oli vielä kovin kalseaa, ehkä +4 asteista.

Paikalla piipahti myös kalastuksenvalvoja. Se oli mukava yllätys. Lieneeköhän kolmas kerta Suomen kamaralla, kun luvat tarkastetaan. Tätä soisi tapahtuvan useamminkin.

Tapasimme myös yhden stereotyypin. Tiedätte varmaan kaikki sellaisen miehen, joka puhuu isoilla luvuilla. "25 kilon lohi, 2000 kuution virtaama ja vähintään 0,60 millin siima". Näitä asiantuntijoita aina silloin tällöin jokivarressa tapaa. Heh.

Iltapäivä alkoi jo painaa. Päätimme käydä tarkistamassa tilanteen alajuoksulla.

Vacrac on oiva apuväline siirtymillä.

Maisema säväytti. Oli kuin kalastaisi helvetin isossa pelto-ojassa. Rannat oli tulvasuojelun nimissä kaivettu ja pengerretty, puut kaadettu. Uomahan on perattu jo ajat sitten.

Heittopaikoissa kyllä löytyy. Hienoa, jee! Jos tykkää.

Kyllä se on niin, että iso osa kalastuksen viehätystä on maisema. Tällainen maisema ei vain allekirjoittanutta viehätä. Vaikka kalan onnistuisi narraamaan, niin paskarännistä ongittuna siitä uupuu paljon. Tosi paljon.

Ristuksen iso pelto-oja. Uskoisitko, että tämä on Natura-aluetta?

Jalokala on kuitenkin niin iso houkute, että alimmalla koskella oli varmaan parikymmentä huispaajaa. Joku sieltä oli kalan saanutkin.

Iso muutos edellisvuoteen oli se, että kellään ei näkynyt nostokoukkuja. Säännöissä tämä oltiin kielletty. Ihan hyvä edistysaskel.

Päätimme poistua.

Kalastusta 6 tuntia
Saalis 0

Odottelua ja ajatustyötä

Kohta on kesä. Aika, jolloin puen hämmentävän usein jalkaani pitkät kalsarit. Olenko tulossa vanhaksi? En (tai no...). Viihdyn kahluuhousuissa ja niitä on tympeä pitää ilman välikerrosta.

Odottavan aika on pitkä. Perhoja on sidottu koko talvi. Rasiat tursuavat liitoksistaan. Kuka tekee näin monella perholla yhtään mitään? Etenkään lohiperhoilla, kun sitä lohta ei pääse kalastamaan kuin kerran, pari kesässä.

Ehkä tosin tänä vuonna tilanteeseen saadaan pieni muutos Ouluun siirtymisen johdosta. Useampi kiintoisa joki sijaitsee nimittäin kohtuuetäisyydellä. Kiiminkijoelle on kivenheitto. Simojoelle on pesäpallonheitto. Torniojoelle Vimpeliläinen pesäpallonheitto. Finnmarkin ottipaikoille on silti matkaa liki tuhat kilometriä.

Suomen kamaralla eletään siirtymävuotta. Uusi kalastuslaki astuu voimaan ensi vuoden alusta. Kalastajien elämä helpottuu, kun yhdellä maksulla voi ottaa haltuun viehekalastaen koko Suomen. Se on hyvä se.

Jotkut silti motkottavat touhun hintaa. Kalliiltahan se tuntuu, jos käy kerran kalassa. Jos on VÄHÄNKÄÄN aktiivisempi, niin eipä paljon edullisempaa harrastusta löydy.

Monesti ihmetellään myös, miksi hopeisten kalojen pyytäminen virtavesissä on niin kallista ja/tai lupia on vaikea saada. Vastaus on siinä, että näitä hopeisia kaloja on vähän pyydettäväksi, mutta halukkaita pyytäjiä on vaikka kuinka ja paljon.

Jos pyyntiä ei säädeltäisi, niin kohta meillä ei näitä hopeisia otuksia olisi. Menetyksiä on jo tapahtunut, eikä niitä ole varaa tulla yhtään lisää. Maksetaan siis mukisematta kalastusluvat ja nautitaan kalastuksesta.

En muuten tänäkään kesänä aio kovin tarkasti laskea, montako euroa palaa kalastukseen (luvat, välineet, matkat jne.). Harrastukset maksavat.

Ja lupaan sijoitettu euro hyödyttää kaloja.

Lapväärtinjoki 15.3.2015

Isyyslomaviikko läheni loppuaan ja pieni kalareissu alkoi houkutella. Raippaluotoon ei ollut asiaa huonon jäätilanteen vuoksi. Vaihtoehtoja tuntuivat olevan Sutikan monttu Laihialla tai Säläisjärvi Jurvassa.

Antibiootin pilkintää. Ihanko olin tosissani?

Erehdyin kuitenkin vilkaisemaan netin keskustelupalstaa sekä Lapväärtinjoen virtaamaa. Suunnitelmaan tuli äkkimuutos ja pakkasin perhokamat.

Oli aika aloittaa avovesikausi 2015!

Suuntasin kulkuni aamusta aikaisin kohti Lapväärttiä. Auton lämpömittari näytti parhaillaan -7 C pakkasta. Luvassa oli rapsakka aloitus.

Ajelin suoraan Perusforsille eli Storholmeniin ja kasailin välineet kahvikupposesta samalla nautiskellen. Tarkoitus oli testailla syksyllä hankittua välineistöä, Scottin T2H kaksikätistä pahlaa ja siihen (toivottavasti) passelia skagit -siimaa. Perhoina kettuputkia.

Paikallista villieläimistöä

15-jalkainen 10-luokan setti tuntui vähän ylimitoitetulta Lapväärtillä, mutta heittoharjoittelustahan kaikessa lopulta oli kyse. Pääsin parissa paikassa kokeilemaan oikeaa skagitheittoa. Olin sitä virtuaalisesti opiskellut koko talven. Mukavasti tuntui lähtevän näin äkistikin. Rupesin vallan odottamaan kesän lohestusta.

Oman mausteensa kalastamiseen toi virran mukana alavirtaan valuvat jäät. Yö oli sen verran kylmä, että joki oli alkanut jäätyä.

Kalaa ei kuulunut ja päätin vaihtaa paikkaa alemmas. Pysähdyin Lapväärtin keskustan kohdalla paikassa, josta viime vuonna perhoon narahti kirjolohi. Nyt vesi oli sen verran korkealla, että heittopaikkaa ei tahtonut löytyä kosken alta. Näin kylmällä vedellä taimen ei nimittäin koskessa viihdy.

 Maisa tuumasi nähneensä jotain mielenkiintoista

Aurinko alkoi jo mukavasti lämmittää. Siirtyessä alavirtaan, ensimmäiselle koskelle merestä alkaen, auton mittari näytti liki 10 C plussaa.

Alimmalla koskella uppotippi (T-17 / 15') osoittautui vähän turhankin raskaaksi, sillä perho oli koko ajan pohjassa. Vaihdoin kevyempään. Oma taiteenlajinsa tämä skagitti/tippikikkailu.

Paikalle saapui porukka muitakin kalastajia. Vaihdoin kuulumisia ja he osoittautuivat olevan Alajärven suunnalta. Päätin jättää heidät tahkoamaan koskea ja palasin ns. pumppuaseman kohdalle. Siinä jaksoin heittää kaksi rinkiä ilman tapahtumia. Koti kutsui.

Alajuoksun tulvasuojeluvallit ja rantapuuston perkaaminen ovat muuttaneet maisemaa. Voitaisiinko tulvien ehkäisyä edistää tällaisen sijaan valuma-alueen latvavesien kosteikkokunnostuksilla? Samalla hyötyisivät riista- ja kalalajisto.