Savonjoella on paikkansa Vimpeliläisten sydämessä. Ihmiset tuntevat etenkin sen osan, joka virtailee kylän keskustan läpi ja Saarikentän ympäri. Kuluvana talvena Savonjokea on ruopattu tulvasuojelun nimissä. Viime kesänä kunnostettiin riippusilta. Joessa elelee myös eväkkäitä, mm. taimenta ja harjusta. Kuinka joki voi ja kuinka sen tilaa voisi parantaa?
Savonjoki on minullekin merkityksellinen pikkujoki, koska siellä opettelin perhokalastuksen perusteita. Kirjoitin joesta vuonna 2014 lyhyen luonnehdinnan ja kalareissurapsan (lue täältä)
Savonjoelle on tyypillistä tulviminen keväisin jäidenlähdön aikaan. Kun lumi sulaa ja vesi täyttää uoman, jäät lähtevät vauhdilla ja muodostavat pahimmillaan jääpatoja uhaten keskustan rakennuksia ja infraa. Jääpatojen ja tulvimisen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi jokea ruopattiin talven 2016-2017 aikana. Aika näyttää riittävätkö toimet.
Kuten jo aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, Savonjoen valuma-alueella ei ole yhtäkään järveä tai lampea tasaamassa virtaamaa. Aikanaan suot olivat Savonjoen valuma-alueen "luontainen pesusieni", joka pidätti tehokkaasti sulamis- ja sadevesiä. Termiä käyttää Anssi Eloranta Ilkassa julkaistussa kirjoituksessaan (lue täältä).
Sotien jälkeen alkanut, muutama kymmenen vuotta sitten huippuunsa viritetty tehomaankäyttö kutisti myös Savonjoen valuma-alueen "pesusienen" murto-osaan siitä, joka se aikanaan on ollut. Turvemaiden metsät ojitettiin, raivattiin pelloksi tai otettiin turvetuotantoon. Katsokaapa Vimpelin seutua peruskartalta - sieltä ei montaa hehtaaria luonnontilaista suota löydy.
Tehokkaasta maankäytöstä on tietenkin ollut ja on yhä kiistattomat yhteiskunnalliset hyötynsä. Puuntuotanto (lue: kasvu) on lisääntynyt kuivatuksen myötä, pellot tuottavat rehua tai viljaa ja turvepellot energiaa. Samalla on kuitenkin syntynyt ympäristöhaittoja, jotka kohdistuvat erityisesti vesiluontoon.
Yksi haitoista on virtaamien äärevöityminen ja luonnottoman voimakkaat kevättulvat jäidenlähtöineen. Tulvahaittojen torjunnassa tulisi katseita luoda myös Savonjoen latvoille, jossa maa-alueiden vedenpidätyskyvyn lisääminen palvelisi tulvasuojelun lisäksi myös vesiensuojelua koko joen ja myös Lappajärven tilan osalta. Huomio olisi tuolloin ongelmien alkulähteillä.
"Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenhoitosuunnitelman" mukaan Savonjoen veden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi (kalaston vuoksi), joskin tila on uhattuna (lähde). Lisäksi on arvioitu, että suhteellisen pienillä kuormitusta vähentävillä toimilla joen tila voisi parantua entisestään.
Vedenhoitosuunnitelmassa kiintoaineksen huuhtoutuminen on tunnistettu yhdeksi Savonjoen ongelmista. Huomioimalla tunnollisesti vesiensuojelun määräykset metsätalouden, maatalouden sekä turvetuotannon toimissa voidaan saada aikaan parannuksia.
Toki turvetuotannon lisäämiseen Savonjoen valuma-alueella tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Savonjoen ongelma on nimittäin kiintoaines, jota turvetuotantoalueilta vapautuu vesistöihin etenkin tulvahuippujen aikana huomattavia määriä.
Savonjoen tilaa voisi parantaa monin aktiivisin toimin kansalaisten toimesta. Metsästysseurojen ja maanomistajien yhteistyönä perustamat kosteikot ovat yksi erinomainen keino edistää vesiensuojelua, lisätä vedenpidätyskykyä ja parantaa alueen riistakantoja (lue lisää).
Myös pienvesien eli sivu-uomien (miksei pääuomankin) kunnostukset edistävät asiaa ja lisäävät kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Kalastuskunta ja luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, hox!
Olisi tosi hienoa, jos moisiin töihin löytyisi sellaista talkooinnostusta, kun mikä nähtiin Vimpelin keskustan tuntumassa olevan riippusillan kunnostamisessa.
Savonjoki on vimpeliläisten joki, jota on syytä vaalia koko matkaltaan.
Savonjoki on minullekin merkityksellinen pikkujoki, koska siellä opettelin perhokalastuksen perusteita. Kirjoitin joesta vuonna 2014 lyhyen luonnehdinnan ja kalareissurapsan (lue täältä)
Savonjoelle on tyypillistä tulviminen keväisin jäidenlähdön aikaan. Kun lumi sulaa ja vesi täyttää uoman, jäät lähtevät vauhdilla ja muodostavat pahimmillaan jääpatoja uhaten keskustan rakennuksia ja infraa. Jääpatojen ja tulvimisen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi jokea ruopattiin talven 2016-2017 aikana. Aika näyttää riittävätkö toimet.
Kuten jo aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, Savonjoen valuma-alueella ei ole yhtäkään järveä tai lampea tasaamassa virtaamaa. Aikanaan suot olivat Savonjoen valuma-alueen "luontainen pesusieni", joka pidätti tehokkaasti sulamis- ja sadevesiä. Termiä käyttää Anssi Eloranta Ilkassa julkaistussa kirjoituksessaan (lue täältä).
Sotien jälkeen alkanut, muutama kymmenen vuotta sitten huippuunsa viritetty tehomaankäyttö kutisti myös Savonjoen valuma-alueen "pesusienen" murto-osaan siitä, joka se aikanaan on ollut. Turvemaiden metsät ojitettiin, raivattiin pelloksi tai otettiin turvetuotantoon. Katsokaapa Vimpelin seutua peruskartalta - sieltä ei montaa hehtaaria luonnontilaista suota löydy.
Tyypillistä näkymää peruskarttalehdellä. Alajärven puoleista Savonjokea.
Tehokkaasta maankäytöstä on tietenkin ollut ja on yhä kiistattomat yhteiskunnalliset hyötynsä. Puuntuotanto (lue: kasvu) on lisääntynyt kuivatuksen myötä, pellot tuottavat rehua tai viljaa ja turvepellot energiaa. Samalla on kuitenkin syntynyt ympäristöhaittoja, jotka kohdistuvat erityisesti vesiluontoon.
Yksi haitoista on virtaamien äärevöityminen ja luonnottoman voimakkaat kevättulvat jäidenlähtöineen. Tulvahaittojen torjunnassa tulisi katseita luoda myös Savonjoen latvoille, jossa maa-alueiden vedenpidätyskyvyn lisääminen palvelisi tulvasuojelun lisäksi myös vesiensuojelua koko joen ja myös Lappajärven tilan osalta. Huomio olisi tuolloin ongelmien alkulähteillä.
Taimen riippusillan alta (2007). Savonjoki on koti Lappajärvessä syönnöstävälle taimenelle. Potentiaalia olisi nykytilaa parempaankin.
"Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenhoitosuunnitelman" mukaan Savonjoen veden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi (kalaston vuoksi), joskin tila on uhattuna (lähde). Lisäksi on arvioitu, että suhteellisen pienillä kuormitusta vähentävillä toimilla joen tila voisi parantua entisestään.
Vedenhoitosuunnitelmassa kiintoaineksen huuhtoutuminen on tunnistettu yhdeksi Savonjoen ongelmista. Huomioimalla tunnollisesti vesiensuojelun määräykset metsätalouden, maatalouden sekä turvetuotannon toimissa voidaan saada aikaan parannuksia.
Toki turvetuotannon lisäämiseen Savonjoen valuma-alueella tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Savonjoen ongelma on nimittäin kiintoaines, jota turvetuotantoalueilta vapautuu vesistöihin etenkin tulvahuippujen aikana huomattavia määriä.
Uutta Savonjoen varteen raivattua peltoa: ojat suoraan jokeen,
pelto rantaan saakka. Vesiensuojeluko huomioitu?
Savonjoen tilaa voisi parantaa monin aktiivisin toimin kansalaisten toimesta. Metsästysseurojen ja maanomistajien yhteistyönä perustamat kosteikot ovat yksi erinomainen keino edistää vesiensuojelua, lisätä vedenpidätyskykyä ja parantaa alueen riistakantoja (lue lisää).
Myös pienvesien eli sivu-uomien (miksei pääuomankin) kunnostukset edistävät asiaa ja lisäävät kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Kalastuskunta ja luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, hox!
Olisi tosi hienoa, jos moisiin töihin löytyisi sellaista talkooinnostusta, kun mikä nähtiin Vimpelin keskustan tuntumassa olevan riippusillan kunnostamisessa.
Savonjoki on vimpeliläisten joki, jota on syytä vaalia koko matkaltaan.
Vimpelissä olisi hyvä valistaa ihmisiä vastuullisesta kalastamisesta. Tiedänpä yhden paikallisen naisihmisen, joka perholla kalastaa alamittaisia taimenen poikia ja syöttää ne kissalleen. Tällainen toiminta saa kyllä sapen kiehahtamaan.
VastaaPoista