Finally - it's there!

Sunnuntai, lokakuun kahdeksas. Puoli yhdeksän illalla. Pikkutytöt tuhisevat sängyissään. Ehkä isillä on nyt aikaa napsutella muutama sananen kesän kalareissuista yhteen.

Tämä projekti 60+ on nimittäin saamassa päätöksensä: 60 senttiä taimenta tuli ylitettyä kesällä. Vieläpä kahdesti. Ensimmäinen kerta tosin naapurimaasta, mutta kuitenkin.

Tässä yhteenveto.

Kymönkoski 16.4.2017

Ystäväni Hanna ja Janne, suoraan Helsingin sykkivästä Kalliosta, saapuivat Keski-Suomeen koettamaan onnea sumarikalastuksen parissa (sumukorento = taimenen ruokaa). Ilma olikin korea vaan ei korento. Päivä sujui rattoisasti mm. Jannen uutta switchiä testaillen ja makkaraa paistellen. Muutama korrikin nähtiin, muttei yhtään taimenta.

Joku kirottu otus kävi tosin syömässä osan minun ryynimakkaroista nuotion viereltä kalassa ollessamme.

Kalastusta: n. 6 tuntia

Saalis: 0

Keihärinkoski 13.5.

Vesi huiteli tulvalukemissa ja oli kovin kylmää. Järven rannassa oli vielä vähän jäätäkin. Uhmasin arktisia oloja ja pistäydyin heittelemässä muutaman tunnin Keihärillä.

Työkaluna oli Orvis Helios Switch, jolla uppokärkisten siimojen pommittaminen hieman kauemmaskin rannasta onnistui maukkaasti. Olihan koskella kahluukielto, jota piti kunnioittaman.

Yksi taimen kävin kurkistamassa ohi kulkevaa perhoa. Siinäpä kaikki. Kävin muuten kosken yläosilla ja ainakin näin korkealla vedellä siellä olikin yllättävän hyvä kalastella.

Kalastusta: n. 4 tuntia

Saalis: 0

Kymönkoski 25.6.

Juhannuksena elimistöön kertyy hieman kuonaa. Se on hyvä lähteä polttamaan kalalle. Otin Kymölle ilta-/yöluvan ja hilpaisin rantaan muksujen nukahdettua, n. kymmeneltä.

Sillan yläpuolelta, kivien takusista yhytin useammankin tärpin ja sain nätin n. 40 luonnonkalan oloisen vesselin tinselillä. Niskalta väsyttelin Orviksen Superfinellä (#4) käärmeen muotoisen istarin, joka erehtyi puremaan skateria.

Lisäksi sain yhden kalan. Mökillä olin aamuyöstä. Melko väsyneenä.

Kalastusta: n. 6 tuntia

Saalis: 3 taimenta

Keihärinkoski 29.6.

Lomaillessa tekee joskus mieli. Kalaan.

Keihärillä oli koko koski vapaana torstaina klo 6:00- 18:00. Arvelin, että edellinen porukka olisi jo poistunut ennen aamun tunteja, jolloin koski olisi saanut rauhoittua. Päätin varata luvan.

Olin rannassa klo kuusi. Mukana pari vapaa, kevyttä pinturointia ja raskaampaa striimeröintiä. Mörkökiven luona tömähti heti kunnolla. Spuddler oli kiinni eväleikkaamattoman, n. 50+ cm taimenen rintaevässä. Vähän iski ohi.

Rannempana sain koukutettua myös hieman pienemmän, nätin luomun. Jokunen kala irtosi rynnistäessään längistä koskeen. That’s life.

Yhdeksän maissa olin jo tekemässä lähtöä pois. Harkitsin kuitenkin heittäväni kosken alimmat peilit pikaisesti jollain pintaperholla. Skater! Sehän voisi toimia.

Jostain syystä päätin sitaista perhon #7 settiin. Ihan hyvä ratkaisu se olikin.

Viistäessäni perhoa peilissä siihen nimittäin rysähti ihan kunnolla. Kala nousi pintaan ja hyökkäsi apinan raivolla koukkuun. Taistelu ei ollut mikään maata mullistava. Taimen lähinnä juroi ja teki muutaman syöksyn. Kohtalaisen kovassa virrassa haavitseminen oli kuitenkin yllättävän hankalaa.

Lopulta, liekö viides yritys, onnistuin. Siitäkös riemu repesi! Tasan 60 senttiä. Eväleikattu tosin. Muutama kuva ja takaisin jokeen. Tosin jälkikäteen vasta tajusin, että kosken säännöt olisivat sallineet papittamisen.

 60 cm ! ! !

Kesäinen Keihärinkoski

Loppusanat

Tarinan siitä toisesta yli ”kuuskymppisestä” kirjoittelen toiseen blogiin eli lohtapanyt.blogspot.fi. Tämä kala tuli nimittäin lohenpyynnin sivutuotteena. Siirryn kirjoittelemaan sinne ja projekti 60+ jää toistaiseksi uinumaan tähän.

Jollain tavalla tämä projekti sai minut muuttamaan suhtautumista järvitaimenen kalastukseen eteläisessä Suomessa. Varsinkin tuon 60 cm ylityksen jälkeen ei inspiraatiota koskikalastukseen enää juuri ollut (pl. pohjoisen lohijoet). Varmaan se tosin palailee hetkittäin.

Syntyi myös itsekritiikkiä: miksi minun pitäisi mennä kiusaamaan uhanalaista otusta jokivarsiin ehdoin tahdoin? Varsinkin kun merkittävä osa näistä harvinaisuuksista on ikään kuin kiertopalkintoja, joita porukka koukuttaa pitkin kesää useampiakin kertoja. Ja sitten ne oikeasti vaeltavat suuryksilöt ovat jo lähes lottovoittoja. Tai ainakaan minun osaaminen ja paikkatuntemus eivät riitä niiden tavoittamiseen.

Miksi en keskittyisi kalastamaan yhä enemmän kalalajeja, joilla pyyhkii hyvin. Voisinpa pistää seuraavaksi tavoitteeksi perhokuhan. Tai vaikka useamman. Ihan sopaksikin saakka. Minulla on tähän ainakin hyvä paikka tiedossa, ja vieläpä ihan hyvällä hollilla.

 Jigikuha pannulla. Luulen, että perhokuha maistuu paremmalle...

Savonjoesta Vimpeli tunnetaan

Savonjoella on paikkansa Vimpeliläisten sydämessä. Ihmiset tuntevat etenkin sen osan, joka virtailee kylän keskustan läpi ja Saarikentän ympäri. Kuluvana talvena Savonjokea on ruopattu tulvasuojelun nimissä. Viime kesänä kunnostettiin riippusilta. Joessa elelee myös eväkkäitä, mm. taimenta ja harjusta. Kuinka joki voi ja kuinka sen tilaa voisi parantaa?

Savonjoki on minullekin merkityksellinen pikkujoki, koska siellä opettelin perhokalastuksen perusteita. Kirjoitin joesta vuonna 2014 lyhyen luonnehdinnan ja kalareissurapsan (lue täältä)

Savonjoelle on tyypillistä tulviminen keväisin jäidenlähdön aikaan. Kun lumi sulaa ja vesi täyttää uoman, jäät lähtevät vauhdilla ja muodostavat pahimmillaan jääpatoja uhaten keskustan rakennuksia ja infraa. Jääpatojen ja tulvimisen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi jokea ruopattiin talven 2016-2017 aikana. Aika näyttää riittävätkö toimet.


Kuten jo aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, Savonjoen valuma-alueella ei ole yhtäkään järveä tai lampea tasaamassa virtaamaa. Aikanaan suot olivat Savonjoen valuma-alueen "luontainen pesusieni", joka pidätti tehokkaasti sulamis- ja sadevesiä. Termiä käyttää Anssi Eloranta Ilkassa julkaistussa kirjoituksessaan (lue täältä).

Sotien jälkeen alkanut, muutama kymmenen vuotta sitten huippuunsa viritetty tehomaankäyttö kutisti myös Savonjoen valuma-alueen "pesusienen" murto-osaan siitä, joka se aikanaan on ollut. Turvemaiden metsät ojitettiin, raivattiin pelloksi tai otettiin turvetuotantoon. Katsokaapa Vimpelin seutua peruskartalta - sieltä ei montaa hehtaaria luonnontilaista suota löydy.

Tyypillistä näkymää peruskarttalehdellä. Alajärven puoleista Savonjokea.

Tehokkaasta maankäytöstä on tietenkin ollut ja on yhä kiistattomat yhteiskunnalliset hyötynsä. Puuntuotanto (lue: kasvu) on lisääntynyt kuivatuksen myötä, pellot tuottavat rehua tai viljaa ja turvepellot energiaa. Samalla on kuitenkin syntynyt ympäristöhaittoja, jotka kohdistuvat erityisesti vesiluontoon.

Yksi haitoista on virtaamien äärevöityminen ja luonnottoman voimakkaat kevättulvat jäidenlähtöineen. Tulvahaittojen torjunnassa tulisi katseita luoda myös Savonjoen latvoille, jossa maa-alueiden vedenpidätyskyvyn lisääminen palvelisi tulvasuojelun lisäksi myös vesiensuojelua koko joen ja myös Lappajärven tilan osalta. Huomio olisi tuolloin ongelmien alkulähteillä.

Taimen riippusillan alta (2007). Savonjoki on koti Lappajärvessä syönnöstävälle taimenelle. Potentiaalia olisi nykytilaa parempaankin.

"Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenhoitosuunnitelman" mukaan Savonjoen veden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi (kalaston vuoksi), joskin tila on uhattuna (lähde). Lisäksi on arvioitu, että suhteellisen pienillä kuormitusta vähentävillä toimilla joen tila voisi parantua entisestään.

Vedenhoitosuunnitelmassa kiintoaineksen huuhtoutuminen on tunnistettu yhdeksi Savonjoen ongelmista. Huomioimalla tunnollisesti vesiensuojelun määräykset metsätalouden, maatalouden sekä turvetuotannon toimissa voidaan saada aikaan parannuksia.

Toki turvetuotannon lisäämiseen Savonjoen valuma-alueella tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Savonjoen ongelma on nimittäin kiintoaines, jota turvetuotantoalueilta vapautuu vesistöihin etenkin tulvahuippujen aikana huomattavia määriä.

Uutta Savonjoen varteen raivattua peltoa: ojat suoraan jokeen,

pelto rantaan saakka. Vesiensuojeluko huomioitu?

Savonjoen tilaa voisi parantaa monin aktiivisin toimin kansalaisten toimesta. Metsästysseurojen ja maanomistajien yhteistyönä perustamat kosteikot ovat yksi erinomainen keino edistää vesiensuojelua, lisätä vedenpidätyskykyä ja parantaa alueen riistakantoja (lue lisää).

Myös pienvesien eli sivu-uomien (miksei pääuomankin) kunnostukset edistävät asiaa ja lisäävät kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Kalastuskunta ja luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, hox!

Olisi tosi hienoa, jos moisiin töihin löytyisi sellaista talkooinnostusta, kun mikä nähtiin Vimpelin keskustan tuntumassa olevan riippusillan kunnostamisessa.


Savonjoki on vimpeliläisten joki, jota on syytä vaalia koko matkaltaan.

Kausi 2016 - joko se meni?

Kesä 2016 jäi taimenen kalastuksen osalta mieleen yhtenä kuivimmista. Tässä yhteenveto niistä muutamasta reissustani, jotka ehdin temenään. Maaginen 60 senttiä on edelleen saavuttamatta, vaikka alkukaudesta oli haaveet (ja suunnitelmat) touhuta vain isojen perässä.

Kolima-Keitele -reitti 11.4.2016

Vietimme perheen kanssa pidennettyä viikonloppua mökillä. Sain maanantaina tilaisuuden tehdä nk. sumarireissun Kolima-Keitele -reitin koskille. Keli oli mitä parhain, tyynehkö ja lämmin. Korreja kuoriutuikin mukavasti puolen päivän paikkeilla.

Pääsin tarjoamaan pinturia pariin otteeseen pintovalle kalalle, mutta se ei kelpuuttanut jäljitelmää aitojen seassa.

Siinäpä se. Reissu oli kuitenkin hieno kauden avaus

Kalastusta: 6 tuntia
Saalis: 0


Huopanankoski 3.7.2016

Päätin tehdä iltapiston lähikoskelle mökiltä, kun sain Hennin nukkumaan. Sää oli sopivan lämmin ja pieni sateen uhka leijui ilmassa. Ei kai parempaa voisi olla sään puolesta.

Koskella törmäsin yllättäen armeijakaveriin. Jutustellessa kuluikin sitten hyvä tovi. Kävi ilmi, että meillä oli sama suunta lohien perään myöhemmin kesällä.

Sain illan mittaan yhden pienen taimenen ja muutaman ahvenen. Taimenet eivät intoutuneet syöminkeihin, vaikka olosuhteet olivat otolliset.

Kalastusta: 8 tuntia
Saalis: taimen ja kaksi ahventa


Keihärinkoski 3.8.2016

Korpivaara tuli poikkeamaan Keski-Suomessa kalastuksen merkeissä. Minulla oli jo paluu arkeen, joten ennätin kalaan vasta töiden jälkeen.

Keihärin vesi oli todella korkealla, joten kahlailuun ei kaikissa paikoissa ollut varaa. Vesi oli suhteellisen lämmintä.

Saldona reissusta jäi muutama tärppi ja yhden vauraamman (hauen?) pitely. Taisi pari ahventa käydä kurkistamassa kuivempaa elementtiä.

Kalastusta: 8 tuntia
Saalis: pari ahventa

Kautta 2016 odotellessa

Talvi on perhokalastajalle synkähköä aikaa. Silloin on kuitenkin hyvä täyttää perhorasioita. Niinhän se on tässäkin taloudessa käynyt. Kun muksun saa nukkumaan, niin tunnin, parin sidontaleikki voi alkaa. Heh.

Lisäksi aika kuluu fantasioiden parissa. Menneitä muistellessa ja tulevaa odotellessa. Ei tarvitse edes silmiä sulkea, kun ajatus harhautuu hetkittäin jonnekin virtaavien vesien äärelle, yleensä pohjoiseen. Sitä pohdiskelee heiton kulkemista, mistä kala viime reissulla perhoa nakersi, millaiset säät on tulevana kesänä ja niin poispäin.

Talvinen koskimaisema.

Muutoksen tuulia

Helmikuun lopulla 2016 ollaan jo aika lähellä avovesikauden alkua. Kalastuksenhoitomaksu on suoritettu. Itse asiassa jo viime vuoden puolella. Täytyy sanoa, että näppärä juttu ainakin allekirjoittaneelle. Vapa kulkee usein mukana eri puolilla maata, ja jos tekee mieli pistäytyä kalassa, niin nyt se on mahdollista - yhdellä luvalla melkoisen laajat kalavedet käytettävissä!

Myös lohikalojen alamitoissa tapahtui merkittäviä muutoksia vuodenvaihteessa. Tämän blogin alkusysäyksen antanut taimenen alamitan nosto 60 senttiin koko maassa muuttui kirjavaksi, alueelliseksi kokoelmaksi erilaisia pyyntimittoja. Muutos on siinä mielessä hyvä, että kalakannoissa on luontaisesti merkittäviä eroja. Huono puoli on se, että tavan tallaaja ei pysy näistä perässä. Toki on hyvä kysyä, jotta pysyikö ennenkään.

Jatkossa siis rasvaeväleikattu eli käytännössä istutettu taimen on sallittua ottaa ruokapöytään 50 sentin mitassa. Aika pienenä siis.

Järvivesistöissä rasvaeväleikkaamaton taimen on eteläisessä Suomessa rauhoitettu kokonaan. Samoin meritaimen suomenlahdessa. Muualla merialueilla täysrauhoitus astuu voimaan vuonna 2019.

Luonnontaimenen alamitta on Pohjois-Suomessa 60 senttiä. Puroissa tai lammissa, joista ei ole yhteyttä järveen tai mereen on puolestaan 45 sentin ylämitta.

Em. mittoja tullaan lisäksi varmasti vielä jonkin verran muuttamaan tiukemmiksi vesialuekohtaisilla päätöksillä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Rasvaeväleikattu Huopanalainen vuodelta 2006.

Catch & Release

Entäpä kosket, joissa kalastus perustuu lähes 100% luonnonkalan Catch & Release -kalastukseen? Onko niissä elävien rauhoitettujen kalojen piinaaminen tässä tilanteessa perusteltua? Ainakin poikkeusluvan ne tarvitsevat, sillä rauhoitetun järvitaimenen  pyyntihän on nimenomaisesti uusissa säännöksissä kiellettyä.

Toisaalta taas näiden C&R -kohteiden paikoin erinomainenkin taimenkanta on rakentunut hyvin pitkälti määrätietoiseen kalastuksen säätelyyn sekä elinympäristöistä, kutupaikoista huolehtimiseen. Jos tätä kalastusmahdollisuutta ei olisi ollut, tuskin olisi kalakantaakaan.

Kalastaja Hilmonjoella

Suunnitelmia kaudelle 2016

Kuinka tämä myllerrys lainsäädännössä ja hallinnossa sitten vaikuttaa minun kalastuskäyttäytymiseen? Koska Suomessa perhokalastukseni tapahtuu pitkälti Keski-Suomen reittikoskilla, se kohdentuu koskiin ja ympäröiviin järviin istutettuihin taimeniin sekä luonnonkaloihin.

Suuremmat yksilöt, etenkin ne maagisen entisen alamitan ylittävät lienevät pääasiassa luonnonkaloja - luonnonvalinnan kokeneita konkareita. Väkisinkin tulee mieleen kysymys: onko niitä järkeä edes kalastaa, rauhoitettujakin kun ovat?

Kyllä minä kuitenkin aion. En ehkä niin kiihkeällä innolla kuin aiemmin, mutta 60 sentin ylitys olkoon edelleen tavoitteena. Katsotaan, mitä tapahtuu sen jälkeen. Siirrynkö pelkästään lohenkalastajaksi ja Suomessa kiusaamaan vaikka haukia ja appuroita.

Sen olen päättänyt, että tulevalla kaudella keskityn koskivisiiteillä nimenomaan ison taimenen narraamiseen. Keskitän taimenreissut touko-kesäkuuhun ja uitan isoja perhoja sellaisissa vesissä, jossa on mahdollisuus kunnon körmyihin.

Mitoitan myös välineet kalojen mukaan. Perukkeet vähintään 0,30 milliä ja vapa luokkaa #7 tai #8. Jos kohdalle sattuu se kosken pötkäle, on parempi, että sille saa antaa niin paljon runtua kuin välineistä lähtee. Nopea väsytys on aina parempi, mikäli kalan joutuu laskemaan takaisin. Tähän on nimittäin melko suuri todennäköisyys johtuen uusista säädöksistä.

Perhojakin näille isomuksille saa vielä sitoa ennen kesää. Kokoluokka streamereissa saa olla mallia 10 cm+. Tinseleiden lisäksi erilaiset peurankarvapäiset Mega-Spuddlerit  tulevat saamaan aikaa siiman päässä. Huikeankokoisia putkeen sidottuja surffilautoja unohtamatta.

Rock und rolf!

Ajatukset Huopanan aamuyössä...

Kauden 2015 taputtelua

Kalastuskausi 2015 oli taimenen pyynnin osalta todella ohut. Aika kului mukavasti pienen Hennin kanssa sekä mökin terassin laajennusta värkätessä. Oman osuutensa soppaan toi tukikohdan siirtyminen Laihialta Kempeleeseen.

Lapväärtinjoella kävin tekemässä pari kevätreissua - ohkaisin tuloksin. Savonjoella, kotijoellani, kävin vain kahtena päivänä, Huopanankoskella en kertaakaan. Keihärillä poikkesin kahdesti.

Kesä oli siis totaalisen poikkeava edellisestä. Eikä se 60 senttiä mennyt vieläkään rikki - yllätys!

Kalassa taimenvesillä touhusin yhteensä n. 33 tuntia. Saalis rajoittui vain kahteen taimeneen, joista kummallakaan ei päästä Guinnesin ennätysten kirjaan saati suurkalarekisteriin.

Panostinkin tällä kaudella erityisesti lohen pyyntiin. Ruotsin ja Norjan joilla kalakannat ovatkin keskimäärin paremmassa kunnossa. Matkustamiseen tosin joutuu käyttämään enemmän aikaa. Satsaus kuitenkin kannatti, ja ennätykset paukkuivat kesän mittaan.

Päätin tätä myöten aloittaa erillisen blogin lohenkalastuksen ympäriltä. Se löytyy osoitteesta:



http://lohtapanyt.blogspot.fi/

Kirjailen tänne raporttini lohenkalastusreissuilta sekä muuta asiaan kuuluvaa. Pidän toki yllä tätäkin projektia - aina sinne saakka, kun maaginen 60 sentin raja menee rikki. Siihen saattaa hetki kuluakin.

Fantsu kaveri Henni kertoo loistavaa kalajuttua.

Kuusisaari 7.8.2015

Kävin oikaisemassa perhosiiman kissanpierun aikaan perjantaina Oulujoen Kuusisaaressa. Ennen työpäivää siis. Ilmeisesti senssit hopeakylkisen saamiseen ovat paikkaan nähden vähintäänkin kohdillaan: Merijoen kalatiessä on näkynyt elämää ja netissä kertoillaan saaliista.

Kalaa olikin liikkeellä. Näin puolenkymmentä loheen (?) molskausta. Muutama ihan heittoetäisyydellä. Eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneet perhoistani.

Heittely oli kuitenkin mukavaa. Testailin uutta switch -settiä, joka vaikuttikin oikein passelilta. Seuraavalla kaudella se pääsee tositoimeen Finnmarkin pikkujoilla.

Kalastusta: 2 tuntia
Saalis: 0

Finnmark 25.7.-1.8.

Kesän 2015 lohestuksen osa II tapahtui Finnmarkissa, Norjassa. Ei sinänsä mikään yllätys. Mukana oli tällä erää vanha kunnon Korpivaara sekä Saksan vahvistus, Hannes. Viimeksi mainittu oli ensimmäistä kertaa kalastamassa perholla. Opastettavaa oli siis luvassa. Mukaan lähti myös kalakoira Maisa.

Valitsimme tänä vuonna kohteeksi yhden aiemmilta reissuilta kovin tutun joen sekä sen lähistöltä meille täysin tuntemattoman, mutta perin lupaavan pikkujoen. Lupavuorokausia oli käytettävissä kaikkiaan kuusi kappaletta.

Lauantai 25.7.

Hannes poimittiin hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen kyytiin Ivalon lentokentältä. Ensimmäistä kertaa muuten latasimme akkuja matkan varrella, joka olikin keski-ikäistyville ukoille varmaan ihan hyvä juttu. Matkaa oli enää maltillisesti. Illan suussa olimmekin jokivarressa, luvat perstaskussa ja vapa ojossa.

Leirin pystyttämisen jälkeen suuntasimme läheisille pooleille, joissa ei ihmeempiä vielä tapahtunut. Saipahan heitettyä pahimmat poltot pois.

Sunnuntai 26.7.

Aamuherätys oli kovin aikaisin. Ajatuksena oli hyökätä poolille heti kissanpierun aikoihin. Ennen muita. Vaan perkele, olimme myöhässä. Kaksi ottipaikkaa varattu. Päästimme Hanneksen tykittämään vapaata paikkaa ja menimme kiltisti jonoon montulle.

Heittovuorollani huomasin, että Hannesilla on vapa mutkalla. Käännyin kesken perhon uiton ja huikkasin tästä Korpivaaralle. Samalla minunkin vapa taipui. Ihan kunnolla. Samaan aikaan Hanneksen kala putosi.

Punaista bomberia maistanut montun konna ei pudonnut. Se antoi oikein maukkaat väännöt. Kelmi yritti livistää Korpivaaran längistä. Perho oli kuitenkin tiukasti kielessä kiinni.

Bomberia purrut montun konna (C/ Korpivaara)

Pyrstöstä kiinni, perho irti, parit kuvat, mittaus ja kala uimaan. Liian iso syötäväksi tähän leiriin. Mittaa oli kertynyt 87 senttiä (jonka tosin ensi tohinassa katsoin 97 sentiksi).

Päivä eteni tuon jälkeen maukkaasti. Talsimme tutustumaan uusiin pooleihin. Sieltä hitsailimme pari pirteää tittiä. Hanneskin pääsi pitelemään joitain kaloja, mutta ne valitettavasti irtosivat. Yksi ihan hyvän kokoinenkin!

Korpivaara väsyttää, Mikko yrittää olla asiantuntija (C/ Hannes)

Päivä oli siis jokseenkin huippu. Sen kruunasi huippuruoka. Söimme nimittäin tittiä moneen tapaan. Ehkäpä yllättäen parasta oli sushi: juuri joesta nostettu lax, josta Korpivaara veisteli muutaman siivun. Raakana!

Korpivaaran keittiössä

Illalla maistui muutama huikka Taliskeria.

Maanantai 27.7.

Uusi päivä koitti melko viileänä ja tuulisena. Se ei kalastusta haitannut. Hannes näytti nyt kyntensä. Ensimmäinen lohi oli tosiasia! Pieni eurotitti nakersi Red Francista ja lyhyen matsin jälkeen se saatiin haaviin kuvattavaksi. Mies oli onnesta muikeana.

Hanneksen eurotitti

Kalastelimme tuon jälkeen iltapäivään saakka ilman mainittavia tapahtumia. Purimme leirin ja lähdimme tsekkaamaan uuden joen.

Leirin pystyttämisen ja lupien ostamisen jälkeen Hannes jäi leiriin nukkumaan. Se oli lohihulluista vähän outoa. Sovimme, että hänet haetaan vähän illemmalla kalalle. Tuota ennen kerkesimme tarkastamaan pari lupaavan näköistä poolia ja nappaamaan yhden hyvän kokoisen titin. Kalaa näytti olevan liikkeellä. Hypyt paljastivat

Parempi titti

Hanneksen noudettuamme palasimme samoille nurkille heittämään. Löysimme paikan jossa oli mukavasti polttopuutakin. Nuotio kehiin ja äijää uuniin.

Korpivaaran aiemmin päivällä tylsäksi manaama pooli piti kaikesta huolimatta käydä tsekkaamassa. Ensimmäisellä laskulla tärähti tärppi ja yksi titti nousi rannalle. Seuraavalla karkuutin yhden. Ihan hyvä tämä tylsä pooli.

Tiistai 28.7.

Kalastus jatkui hyvien yöunien jälkeen. Ilma alkoi olla varsin säinen. Menimme tutustumaan uuteen osaan jokea. Ei aikaakaan, kun näin Korpivaaran vavan mutkalla ylävirran puolella. Titti kävi tsekkaamassa miehen parran.

Allekirjoittanut keskittyi lohisopan keittoon. Samalla Korpivaara taisteli uuden titin kanssa. Mahtavaa! Tämä tuli hitsaillen.

Sopan jälkeen tilanne hiljeni eikä yksittäisiä nousuja huolimatta kaloihin saatu kontakteja. Palasimme joelle nro 1 ja kalastimme illan ilman raportoitavaa. No, hieman säätöä oli kalastusvälineiden desinfioinnin kanssa. Se olkoot toinen stoori.

Keskiviikko 29.7.

Päätimme ottaa keskiviikosta oikein urheilupäivän. Ei siinä ettei aiemminkin olisi liikuttu: maanantainakin tuli talsittua vähintään 15 km. Etsiydyimme aiemmilta reissuilta tutulle koskipoolille, josta hitsipilliin narahtikin yksi tittilöinen. Harmiksi se sylki perhon silmille.

Hieman ylempää sitten tärähti taas ihan kunnolla. Meressä verkoista hieman osumaa ottanut 74 cm jalka kävi katsomassa kameraa hyvien vääntöjen jälkeen. Punainen bomber oli taas rautaa.

Kävimme vilkaisemassa myös aivan uutta aluetta. Sieltä löytyikin mikroskooppinen pooli tai pikemminkin monttu, jossa kala pintoi aktiivisesti. Opastin Hannesia lähestymään paikkaa varoen ja tarjoamaan perhoa eri suunnista. Eipä kuitenkaan nakertanut.

Neuvoin miestä odottamaan tovin ja kävin sillä aikaa itse vilkaisemassa seuraavaa lupaavan näköistä paikkaa n. 500 metrin päässä. Palatessani Hannes oli muikeana. Hän oli keksinyt sopivan suunnan uittaa perho kalojen eteen eikä tuulikaan ollut tuolla tavoin häirinnyt. Mies kepitti kaksi tittiä.

Hannesin titti nro 2 (C/ Hannes)

Pitihän se sitten itsekin kokeilla. Hitsillä tietenkin. Kaksi sieltä nakersi, joista toinen poistui omaehtoisesti hyvissä ajoin ennen rantaa.

Janne oli tällä väliin kepittänyt kaksi tittiä hitsaillen. Huippupäivä!!! Illalla tosin kilometrit tuntuivat jaloissa...

Torstai 30.7.

Suuntasimme taas joen yläosille ja aloitimme kenties tunnetuimmalta poolilta. Siellä tosin oli porukkaa ihan riittävästi. Aurinko paistoi lämpimasti, joten erikoiskonstit oli otettava käyttöön.

Pari poolia alempana totesimme kalaa olevan mukavasti. Yksittäisiä hitsipillin tsekkauksia lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut. Tuumasin kokeilla jotain täysin erilaista. Vauhdilla uitettu isohko Green Monkey hoitikin sitten homman, titti rantaan. Valitettavasti osuma oli hiukan suun ulkopuolella. Toinen koukku oli lisäksi kiduksissa, joten kalasta tuli ruokaa.

Korpivaara tuumasi vaihtaa myöskin vihreän apinan kehiin ja kepitti kohta toisen titin. Eipä kalastus voi paremmaksi muuttua!

Korpivaara vääntää

Illalla suuntasimme viimeisen luvan hankintaan ja ruoanlaittoon. Matkalla täytimme kylmälaukun lumella ja laskimme mäkeä.

Hanneksen pyytämä grillattu titti oli kenties parasta lohta jota kuunaan on maistanut. Sen kruunasi kuubalainen sikari ja pienet viskihuikat.

Freesimpi kalapönö

Päättelimme ehtoon kalastamalla alaosan maukkaalla poolilla. Paikallinen vanhempi herrasmies koukutti sieltä noin kolmen kilon kalan. Meidän tapahtumat rajoittuivat kahteen varovaiseen tärppiin.

No, pitihän sitä sen verran säätää, että jonkun (luultavasti minun) jättämä koukku jäi Hannesin kahlareiden persuuksiin kiinni. Onneksi ei nahkoihin.

Näytteenottoa vai kaverin auttamista?

Kalastuksen jälkeen allekirjoittanut ja Korpivaara olivat aivan kuitteja, mutta saksanmies olisi halunnut herätä jo 4:30, jotta ehtisi apajille. Päädyimme kuitenkin maltilliseen 7:00 herätykseen. Olihan tässä jo röydetty.

Perjantai 31.8.

Viimeinen päivä, joko? Prkl. Näin se viikko lentää kuin siivilä. Yläosien ottipaikoilla oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa puoli päivää. Hieno sessiohan siitä kehkeytyikin.

Hannes nappasi paikalliselta herralta, Kjetililtä saamallaan perholla hyvän titin. Allekirjoittanut puolestaan sai vielä pinturi- ja hitsititin. Molemmat lähtivät kotiin tuomisiksi.

Kaksi ruokakalaa ja karvaturpaa

Yhteenvetona todettakoon, että reissu oli jälleen parasta A+ -luokkaa. Paluumatkalla alkoi jo seuraavan vuoden reissun suunnittelu. Tänne on päästävä uudestaan ja uudestaan. Tauti on parantumaton.

Huipputiimi!!

Keihärinkoski 21.7.2015

Vaikka olen viettänyt suuren osan kesästä mökillä, kalaisten vesien äärellä, pyyntiin en ole montaa kertaa ehtinyt. Nyt haistelin sopivan hetken käydä tsekkaamassa Keihärinkosken tilanne ja lämmitellä samalla seuraavan viikon Finnmarkin reissua varten.

Koskella ei näkynyt muita. Vesi oli yhä kesän tapaan varsin korkealla, joten kaikille pelipaikoille ei ollut asiaa ainakaan tämän pojan kahluutaidoilla. Nakkelin erilaisia streamereita kiventakusiin ja -etusiin, mutta mitään ei tapahtunut. Yksittäinen pieni taimen taisi pyörähtää perässä.

Vaihdoin taktiikkaa ja lisäsin vihreän nro 12 pupan 40 cm siiman päähän streamerin perään. Ensimmäinen heitto ja kala kiinni pupassa. Hetken nujuttuaan se kuitenkin irtosi.

Seuraavan kiven takana, aivan rantapuskien alla, siimaan jyrähti hyvä kala. Se vetäisi kuitenkin perukkeen kiven koloon ja komealla hypyllä nappasi perhot matkaansa. Olisiko ollut luokkaa 50-55 cm?

Koskelle oli tällä välin tullut toinenkin kalastaja. Vaihdoimme kuulumiset ja jatkoin kalastusta vastarannalla.

Kahlasin alimpien kuohujen luo, jossa kalaa pintoikin  mukavasti. Eikä aikaakaan, kun siimasta vietiin. Kala oli jo haavin ulottuvilla, kun se yhtäkkiä löysi teräsmiehen voimat ja kiskaisi parikymmentä metriä alavirtaan. Sieltä se ei liikahtanut vaikka mitä tein.

Jouduin vaihtamaan asentopaikkaa rantaan, josta sain vinssattua taimenen lähelle. Se oli perhana vaihtanut perhon paikkaa suusta pyrstöön. Aika kehveli, n. 45 cm istarilötkö.

Kalan jälkeen onnistuin vielä pudottamaan yhden ihan ok kokoisen kalan. Ja aurinkolasit. Reissu oli siis kenties hieman tappion puolella. Mutta enpä osannut harmitella.

Kalastusta: 5 tuntia
Saalis: taimen 45 cm

Lohen perässä 13.-19.6.

Omituinen kala tuo lohi. Se saa monet käyttäytymään pöhkösti. Niin myös minut. Vai mitä sanotte, onko seuraavassa mitään järkeä?

Se alkaa jo loppukesästä. Nimittäin seuraavan kesän lohenkalastuksen suunnittelu. Mihin? Milloin? Jne.

Tuossa vaiheessa tuoreessa muistissa ovat välineistön puutteet. Tietenkin se on sopiva hetki tehdä vähän vapa-, siima- ja kelahankintoja. Alennuksessa kun loppukaudesta yleensä ovat. Ja seuraavalla kaudella voipi olla tarvetta. Ihan ne vain vähäsen maksavat. Ihan vähäsen.

Köyhän ei kannata ostaa paskaa.

Talvi sujuu suunnitellessa ja perhoja sitoessa. Viikonloppuihin kuuluu pari erikoisolutta, viskihuikka ja höyhenten sekä karvojen kiinnittämistä koukkuihin sekä putkiin. Perhorasiat tyhjenevät toisesta päästä ("aika paskan näköinen, tuskin päätyy siiman päähän") ja täyttyvät toisesta ("pitäähän sitä nyt pari tällaistakin olla. Ehkä myös pari tuommoista").

Kalastustarvikeliikkeestä tarttuu AINA jotain uusia karvatukkoja tai kimalteita matkaan. Ihan niin kuin muksuna karkkikaupassa.

Valon määrä lisääntyy. Kuume kasvaa. Varusteiden tsekkausta ja puutteiden toteaminen. Tarvittavat hankinnat. Tarpeettomat hankinnat.

Kesä koittaa, reissu alkaa. Sukat pyörii jalassa ja kuupassa viiraa. Ensimmäinen vuorokausi heitetään liki kellon ympäri. Kunnes huomaa olevansa liki tukevan kännin kaltaisessa olotilassa.

Siihen väliin rauhoittuminen ja kunnon unet.

Heittokin alkaa sujumaan. Liian vähän on taas tullut sitäkin treenattua. Miksi? Aika kallista ja aikaa syövää hommaa mennä opettelemaan heittoa lohijoen rantaan.

Reissu ohi. Tyhjä olo, mutta kuitenkin aivan täysi. Paluumatkalla alkaa seuraavan reissun suunnittelu.

Tätä on (lohi)hulluus.

---------

Kahluuhommia

Niin, siitä reissusta. Edelläoleva täsmäsi tismalleen tämän sekä parin aikaisemman vuoden kiertoon. Erona oli se, että tänä vuonna kausi aloitettiin jo kesäkuussa, rakkaassa länsinaapurissamme.

Koska kohde oli täysin uuden tyyppinen Finnmarkin pikkujokiin tottuneelle, lähdimme opastetulle reissulle. Tämä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi!

Janne huispaa jengissä

Voin sanoa, että heitimme pitkää päivää: 14-18 h / vrk. Loppuviikosta alkoi olla paikat melko lailla jumissa. Varsinkin kun työstäminen tapahtui upposiimoilla ja varsin raskailla kahden käden seteillä.

Hopeankiilto ajaa kuitenkin uskomattomiin suorituksiin.

Uskoa tämä homma vaatii. Saldoksi jäi omalle kohdalle yksi ylös saatu kala ja kolme lyhyttä matsia, jotka päätyivät pudotukseen eli kalan irtoamiseen. Yhden näistä sössin itse, kahdelle ei mahtanut mitään.

Se ylös saatu oli varsin nätti, kirkas vastanoussut kolli. Mittaa 103 cm ja paino luokkaa 11 kg eli ihan kliffa putte. Ensimmäinen kymppikilon ja metrin rajan ylittänyt vedenelävä. Onnea oli matkassa, sillä kala oli ilmeisesti vasta noussut alapuolisen kosken, eikä sillä ollut järjettömiä menohaluja, kuten monella muulla tuon joen kaloista tuntui olevan.

Todistimme nimittäin tapauksen, jossa vähintään 15 kg vesseli raapaisi vajaan sadan metrin syöksyn ja vei perhosiiman mukanaan. Mennessään se pirulainen vetäisi siimasta sen verran lujasti, että kalastajan näpit meninvät verille.

 Enkat paukkuu ja ukko leijuu

Toverini Korpivaara onnistui myös nappaamaan hyvän, liki 90 cm vesselin. Oppaamme Tommikin osoitti taitonsa ja vetäisi reissun aikana parikin nättiä kalaa, joista suurempi oli varreltaan 110 cm.

Hopiata on

Pitäisiköhän sitä ensi vuonnakin...?

Keihärinkoski 9.6.

Projekti on näemmä ollut jäissä, vaikka jonkin kerran olen päässyt myös kalalle kesäkuun mittaan. Ehkäpä syy on jonkinasteisessa "netittömyydessä". No mitäs pirua, raapaistaan nyt sitten kaksi raporttia.

Tiistai-iltana työreissun jälkeen olimme sopineet työporukan kanssa pienen tutustumisreissun Keihärinkoskelle. Jengi oli luvan alkaessa vavat tanassa jokivarressa. Vesi oli varsin korkealla, joten ainakin kahlaamisen suhteen luvassa oli jännittäviä hetkiä.

Yllättävän hiljaista kuitenkin oli ainakin kalojen suhteen. Illan saldo oli yksi 20 cm istarinpenikka ja pari appuraa. Se oli aika vähän neljän porukalta.

Tärppejä sen sijaan sateli kaikkiaan reilut kymmenen. Mieleenpainuvin oli alakuohujen isomuksen kurkistus kultaoranssiin tinseliin.

Kesäkausi kuitenkin avattu! Illalla soitimme kitaraa ja oli kivaa.

 Poijjaat vispaa (C/ A. Ahlholm)

Kalastusta: 6h
Saalis: 20 cm taimen